Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Harmaat seinät puhuivat minulle jälleen jotain tyhjyyttä... Tähti loi minuun taaskin mykkää valoansa... Sirkka äännähti kerran, sitten vielä kerran, ja vaikeni kokonaan. Mutta karsi oli kynttilässä kasvanut hyvin pitkäksi... Askeleita kuului ulkoa. Ovi aukeni ja isäntä astui sisään. "Hevonen olis valmis," sanoi hän. Mä läksin tuvasta ulos ja nousin rattaille.
Poika, mistä olet saanut tämän? huusi hän, tarttuen Albertin käsivarteen niin kovasti, että tämä äännähti kivusta. Albert kertoi, mistä hän oli paperilapun saanut. Tule kanssani! Tule kanssani! huusi Kron jälleen ja veti pelästyneen pojan mukanaan alas portaita.
Sentähden uskalsi hän lähestyä tuota kummitusta jopa niinkin lähelle, jotta tunsi miehen, joka likeni häntä ja sanoi: "Elä pelkää. Jussi; Jumala on säästänyt minun henkeni!" "Voi siunattu asia, ettäs olet siinä!" äännähti Jussi ja syleili ystävätään, Mattia. Leena tointui pyörryksistä ja itki itki ilosta, nyt, kun tuli tietämään, että sulhonsa, Matti, on todellakin vielä elossa.
Mä annan hänelle lahjan, jot' ei hän unhoita koko ikänänsä, vaan tallettaa sen pyhäin jäännöstensä joukossa kallehinna muistonansa. En minä suinkaan te'e hänelle mitään pahaa, hyvää vaan." Tuo silloin olis parempi, jos todellakin olisit rakastunut." "Ja jos niin olis?" "Jos niin olis!" André kohautti olkapäitään ja syöks ylös. "Jos niin olis!" äännähti Olga lyöden kätensä kasvoillensa.
"Jumala antakoon!" äännähti kirkkoherra, heräten ajatuksistaan ja nähden tyttärensä, Marian, olevan edessään. Hän hymyili nyt hellimmän liikutuksen tunteilla, silmäillessään lastaan, jota hän rakasti ennen kaikkia ja jota hän hellästi kohteli. Eikä hän suotta Mariata niin hyväillytkään, sillä tämä oli puhdasluontoinen ja muutoin kaunis sekä suloinen tyttö.
Hänet, Sakris Kukkelmanin! Ei, sehän oli mahdotonta! Rampa tallusteli lähemmäksi, aivan Nelman eteen. Katsellakseen häntä. Ja äännähti hiljaisella, narisevalla äänellä: Mikä tämä on? Eihän ... ei tämä ole tosi... Minä tahdon kosketella sinua, Nelma! Kukkelman ojensi pitkän ja vapisevan kouransa. Nelma sanoi: Menkää nyt vain pois, Kukkelman. Te hassuttelette.
"Hywä Jumala! onkohan nawetassa walkea irti, kun sieltä walkea näkyy ja tytötkin wielä nukkuwat?" äännähti hän wiimein hätäyksissään. "Ei nawetassa ole mitään waaraa", sanoi outo. "Mutta, kah kummaa! No, mitenkä se nyt oikein on? tuo äänihän oli niin tuttua; onkohan se Mikko?" "Niin olen, äiti", kuului wastaus. "No, mitenkä Jumalan tähden sinä nyt olet niin äkkiä muuttunut?"
Tiina tuli jokseenkin tyydytetyksi, mutta ei oikein saanut itseänsä rauhoittumaan ennen kuin tuli sanotuksi: "Koettakaahan nyt olla muutama päivä, siksi kuin saatte sopivamman tilan." "No niin," äännähti Matti, eikä tuntenut enää itseänsä yhtä onnelliseksi. Sanna ei puhunut mitään, hän vaan ajatteli ja ymmärsi. Matti rupesi kuulustelemaan työtä.
Kun siis joku avulias ihminen vei sanan emännälle, että Tullilan Liisa oli tanssi-tuvassa ja siellä paras elämä, julmistui emäntä silmittömäksi. Hän riensi tupaan, tunkien väkijoukon läpi ja saapui keskelle tanssioitten, jossa hän pian, vaikka pimeäkin oli, näki Liisan täydessä ilossa. "Minä en kärsi huoneessani ketään Tullilan väestä", äännähti emäntä; "pois täältä, senkin sikiö!"
Mutta Hinkki ei puhunut mitään ennenkuin käännyttyään kulkueen suunnasta pois syrjäkadulle. Näittekös rahoja? kysyi hän äkkiä. Ja kun miehet sanoivat kyllä rahat nähneensä, äännähti Hinkki ankaran kysyvästi: No?! Ja sanoi: Onko se mikään tyhmä mies, joka niin paljon rahaa kokoon saa! Miehet myönsivät, että sellainen oli monelle viisaallekin aivan mahdotonta.
Päivän Sana
Muut Etsivät