Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Oliko varma, ettei kukaan heitä kuunnellut? Ei kukaan, Hanna sen vakuutti. Ja Olga siirtyi vielä likemmäksi ja kertoi puoleksi kuiskaamalla, kuinka hän ja Woldemar usein tapasivat toisiaan Helsingissä, milloin kadulla, milloin tilaisuuksissa, kuinka Woldemar silloin aina lyöttääntyi hänen seuraansa ja oli erinomaisen kohtelias ja huomaavainen.
"Tuolla lensi joku lintu," virkkoi Olga. "Se oli taikalintu," sanoi vappus. Hän tuskin sai sanottavansa sanotuks' ennenkun eräs pilvi lumiryöpyn kera kulki heidän ohitsensa. Vappus kieppas kohta lakkinsa päästään. Ympärillensä tähystelemisestä väsyneenä, saamatta silmäilynsä esineeksi yht' ainoata elävää olentoa, keksi Olga vihdoinkin erään olennon, joka hypellen tuli heitä vastaan.
Mutta he eivät välittäneet tädistä eikä hänen käskystään, vaan menivät Olgan luo näyttämään kevättakkejaan. Sinne mennessään huomasi Hanna, että Olga joka oli suurempi heitä olisi mukava rouva ja he hänen tyttäriään ja mentäisiin johonkin. Olga heti suostui heidän esitykseensä.
Tuntui sangen omituiselta keskustella Olga Herzenin kanssa ajatellessa, että hän oli hamasta lapsuudestaan elänyt niissä piireissä, joiden mielipiteet ja toimet ovat painaneet leimansa kokonaisen aikakauden sivistykseen ja suuntaan.
André, jonka silmät ja korvat taas uudestaan olivat englannikkoon kiinnitetyt, ei vaimolleen lausunut sanaakaan ja tuskinpa silmäs sinnenpäinkään, miss' Olga oli asustava. Epäilys uudistui taas ja sen mukana miel'paha ja alakuloisuus. Ruokaa laiteltiin ja pian olikin uhkea illallinen syötävänä.
Seuraawana tuokiona solakka miehen haahmo pujahti mäen rinteessä riippuwan kiwen takaa esiin ja riensi Olgaa kohti, lewitti molemmat kätensä ja puristi tytön syliinsä. He oliwat hywän aikaa äänettä, katsoen waan toisiensa silmiin. "Sinä pääsit kuitenkin tänne", sanoi wihdoin Olga.
Olga näytti luottamuksella odottawan mitä oli tapahtuwa. "Onko se teidän totenne, ett'en järkiään pääse irti?" kysyi hän Iwoselta, terwehdittyä häntä ja Annia.
Ja semmoinen autuaallinen tunne hänet valtasi, aivan jos taivaan portit äkkiä olisivat auenneet eteen. Kuinka kauan tätä lienee kestänyt, ei hän siitä oikein selvillä ollut jäljestäpäin, mutta sillä lailla se loppui, että Olga otti Woldemarin piiriin.
André kuitenkin pian otti norjalaisen itsevallinnon, joka sielunsa ja hulluutensa rautapaitahan kätkee, ja tämän lävitse on muiden vaikea tunkeutua. Niinkuin kilpikonna vetäysi hän kuorehensa ja kätkeysi. Hän oli nyt muuttunut ennalleen, puheli iloisesti ja reippaasti. Olga silmäili hänen Janus-kasvojansa. Minkä puolen käänsi hän nyt heille? Ja minne oli toinen puoli joutunut?
»Kas niin», sanoi Olga, »hyvä on. Pää pystyyn nyt vaan ja selkä suoraksi, että näytät yhtä ylpeältä kuin neiti Munsterhjelm.» »Ei se käy, kun minä en ole niin pitkäkään.» »Ja kohtele heitä kylmästi. Elä katso niihin lainkaan.» »En, en. Voi, kun menisivät jo pois.» Ovelle koputettiin. »Päästäkää sisään», kuului Betyn ääni ulkopuolelta. »Ooho! Joko te olette täydessä asussa?»
Päivän Sana
Muut Etsivät