United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pilvestä kurkistelee joukko onnellisia lapsenkasvoja muutamat nojaten pulleita, pehmeitä poskiansa sieviin, lihaviin käsiinsä, ja kaikki katsoen ylös sydämellisellä luottamuksella Jumalan kalliisen äitiin. Minä arvaan, että pienet lapset taivaassa kuuluvat erittäin hänelle. Epäilemättä on siis varsin onnellista, kun saa nuorena kuolla.

Mutta sillä vakavalla luottamuksella, sillä uskolla, joka, vaikka ei muuta uskoisikaan, uskoo kuitenkin isänmaan yhteyteen ja onneen, tahdon minä juoda isänmaan maljan! Hyvä herrasväki ! Odottakaa hetkinen! huusi vanha soturi toisesta päästä pöytää. Tässä talossa on aina ollut tapana, että kuninkaan ja isänmaan malja juodaan vanhasta Kaarle kuninkaan kristallipikarista...

Koska ainoastaan he veisaavat, mutta kaikki yht'aikaa, puhtaasti ja lapsellisella luottamuksella, niin se tavallisesti liikuttaa kansaa, varsinkin sitä, joka vielä selvään muistaa oman rippipäivänsä.

"Olisikohan mahdotonta", tuumi Totila itsekseen, "saada sovinto säilymään ja leviämään yli koko maan? "Täytyykö noiden kansojen vihata toisiaan leppymättömästi? "Sovinto olisi hyväksi molemmille. "Olemmehan mekin rikkoneet kohdellessamme heitä vihollisina, voitettuina. "Heitä on kohdeltu epäluuloisesti eikä kunnioittavalla luottamuksella.

Hämmästyneenä Herkules loi silmänsä maahan ja viivytteli vastausta. "Neekeri raukat eivät tee mitään pahaa," sanoi hän viimeinkin. "Siitä olenkin vakuutettu ja uskon sanojas," vastasi Emmerich. "Mutta enoni pitää sitä pahana ja minä luulisin olevan teille parasta, että suoraan sanoisimme hänelle totuuden." "Herkules ei tohdi puhua," vastasi neekeri ja katseli luottamuksella Emmerichiä silmiin.

Ensiksi meni Greeta häntä vastaan sillä kunnioittavaisella katsannolla; joka hänellä on kirkossa; ja hän kysyi minulta jälestäpäin: "onko tämä todella se serkku Eva, jonka kuva on meillä?" Mutta nyt he ovat mitä parahimmat ystävät, ja suurella luottamuksella ja aivan tarkasti juttelee Greeta serkku Evalle kaikki salaisimmat tuumansa ja ilonsa.

Ja vaikka se oli pikku Taavetti, niin se oli kuitenkin aika-ihminen, ja saattoi olla yhtä hyvin jokainen muu, jota Friida vaan tuli ajatelleeksi. Sanomaton rauha kuvastui hänen olennostansa, kun hän hellästi hymyillen katseli Friidaan. Hän puhui hänelle rajattomalla ystävyydellä ja luottamuksella, ja Friida tunsi hänet niinkuin oman itsensä. Ja virran hohtava valo ympäröitsi hänet kaikilta puolin.

Siitä saatte olla varma, herra pastori, vakuutti neiti ja kohotti lasinsa, että me koetamme tehdä parastamme ... ja kun hän on oppijaksonsa päättänyt ja kotiinsa palajaa, toivomme me ... maljanne, herra pastori! ... että hän täyttää kaikki ne toiveet... Isä kumarsi ja kilisti. Minä olen vakuutettu siitä ja jätän täydellä luottamuksella tyttäreni teidän huostaanne.

Minä tahdon tehdä kaikki mitä te minulle määräätte, lisäsi hän viattomalla luottamuksella kääntyen minuun. Minä en heti huomannut, mitä minun piti vastaaman hänelle. Eikö teidän tule ikävä minun kanssani? Kuinka siihen arveluun saatatte tulla? vastasin minä. No, kiitän teitä siitä! virkkoi Asja; minä vain luulin, että teidän saattaisi tulla ikävä.

"Suurivaltaisin, armollisin herra ja keisari", sanoi Luukas Kranach, "koska teidän majesteettinne on Jumalan suomasta saanut voiton ja ottanut minun korkean ystäväni, vaaliruhtinas Johan Fredrikin, vangiksi, niin rukoilen minä luottamuksella teidän majesteettinne syntyperäiseen lempeyteen, armoa hänelle." Keisari oli pulassa; hän tunsi itsensä liikutetuksi tuon hurskaan alammaisen rukouksesta.