United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hopeamorsian istui harmaankalpeana; velvollisuudesta hän kilisti jokaisen kanssa, joka ojensi lasinsa häntä kohtaan; mutta he kaksi vain unohtivat tehdä sitä keskenään. Hopeasulhanen vastasi puheeseen jonkinlaisella kalsealla huumorilla, joka otettiin suurella mieltymyksellä vastaan. Hän puhui elämän vaihtuvista oloista ja siitä, mitä niistä tavalla tai toisella saattaa pusertaa hyväkseen.
Keväisen huhtikuun kujeileva mieliala ilmaantui hänen katseeseensa, hitaasti ojensi hän kätensä, otti sikaarin, sytytti sen vielä hitaammin, veti keveän sauhun, tarttui liköörilasiin, kilisti Ludvigin kanssa sanoen: »No, kuten tahdot!» Varmasti hän tahtoi ja Ludvigin puolesta toverit myös. Ludvig repäisi lehden muistiinpanokirjastaan ja alkoi merkitä siihen joululahjojaan ja niiden vastaanottajia.
Siitä saatte olla varma, herra pastori, vakuutti neiti ja kohotti lasinsa, että me koetamme tehdä parastamme ... ja kun hän on oppijaksonsa päättänyt ja kotiinsa palajaa, toivomme me ... maljanne, herra pastori! ... että hän täyttää kaikki ne toiveet... Isä kumarsi ja kilisti. Minä olen vakuutettu siitä ja jätän täydellä luottamuksella tyttäreni teidän huostaanne.
Nyt oli tarjooja arvatenkin jonkun rikkaan isän poika, sillä niitäkin oli useita vasta valmistuneissa maistereissa niitä on nyt enemmän kuin oli ennen. Oli miten oli, mutta samppanja muistutti oitis erästä nuorta miestä siitä, että isänmaan malja vielä oli tyhjentämättä. Hyvät herrat! sanoi hän ja kilisti ja tarttui helmeilevään lasiin. Tahtoisin esittää maljan isänmaalle.
Tarttuen lasiinsa kilisti Jussi kera ystävänsä, jonka viimeiset sanat tekivät sydämmellensä hyvää. "Luulisitko Veikko minun tulevan valituksi jos tahtoisin?" kysäsi Jussi. "Sen varmaankin luulen, jos vaan edeltäkättä mutkat suoritetaan, sillä aivan itsestänsä ei se synny." "Niin minäkin luulen", vastasi Jussi, "ja juuri sentähden pyysin sinua tänäpäivänä tänne.
Samalla aikaa täytettiin hopeamaljat jaloimmilla reinin- ja espanjanviineillä, kuningas kilisti jotenkin vaatimattomasti kuningattaren kanssa ja kaikki muut vieraat seurasivat hänen esimerkkiään.
Hän tyhjensi lasin toisensa perään saadaksensa takaisin entisen, hilpeän, huolettoman luontonsa, mutta se ei tahtonut onnistua. "Mikä sinua Antti-veliseni vaivaa? Onko vekselisi langennut maksettavaksi, vai onko kaartin vänrikki vienyt hempukkasi?" kysyivät ilkkuen häneltä toverit. Antti-maisteri veti suunsa nauruun, kilisti heidän kanssansa lasiaan ja vaikeni.
Ja Martti joi itsekin ja kilisti lasia Antin kanssa. »Sano nyt, Antti, minulle, että olkoon onnea uudelle kellollesi», sanoi Martti, leikillä olevinaan... »No olkoon ... olkoon...» Molemmat he naurahtivat, ja Martti tuli yhä paremmalle tuulelle. Ei hän ollut koskaan rinnassaan tuntenut semmoista paisuvaa tunnetta kuin nyt.
Selmer ei heti löytänyt sopivaa vastausta, vaikka rouva näytti sitä odottavan. Rouva vähän kumarsi päätään ja läksi. Kun Selmer palasi herrojen seuraan, oli siellä jo tuotuna esille konjakkia ja liköörejä. Isäntä otti juuri lasinsa ja kilisti toisten kanssa. "Nyt juodaan pohjaan", sanoi hän, "niin että sitte saan kaataa uutta.
Kun sinä vain mainitset juomisesta, niin heti sinä paranet virkkoi naapuri ja kilisti hänen kanssaan. Kippis! Nyt on minun vuoroni tarjota. No; minne tyttö sitten joutui? kysyi muuan kuulijoista. Hän makasi koko yön minun kajuutassani, vastasi laivuri. Pentele sinua, laivuri!