United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Eikö nämä ole kissan päiviä tällaiset päivät oikeata vanhanpiian lempikissan leutoa elämää?" Sillä lauseella lopetin täksi kerraksi, laskin kynäni pullon suulle ja menin narisevaan sänkyyni. Sappeni tosin ei ollut vielä tyhjennetty, vaan ajattelin aamulla jatkaa. Nyt olin väsynyt päivän puuhista. Pimeäkin jo alkoi olla.
Anniskelut saa miesvoimalla helposti auki, eikä tynnyrien tapit niin lujassa istu. Panimon portinlukkoja ei myöskään tarvitse rikkoa, kun jokapaikassa pääsee sisälle aitojen ylitse ja alitse. Ja kun polisitkin olivat lakossa, olisi muutama kymmen miestä riittänyt asiain suoritukseen. Alkoi olla jo pimeäkin. Mutta silloin juuri tuli kapteeni.
Yöt loppuivat ja valot väikkyivät nyt sieltä, mistä talvinen pimeäkin oli tummuutensa saanut. Kuta pohjoisemmaksi päivä laski, sitä valoisammaksi kävi taivaankansi ja sitä kuultavammaksi yön verho. Eräänä aamuna kuului jo ryskettä koskelta, ja Hanna tiesi siitä, että rantajäät lohkeilivat paikoiltaan ja huristivat alas Isoonkoskeen, murskaantuen Varsankallioon. Elämä muuttui muutenkin.
Se hermostuttaisi minua joka kerta huoneeseen tullessani, ja siinä nurkassa on niin pimeäkin, etten siellä näkisi nuottejakaan. Minäkin ihmettelen, Hero, että nainen, jolla on sinun kauneudenaistisi, ei voi käsittää, miten piano ikkunakomerossa turmelisi koko huoneen. Sehän on juuri paras paikka huoneessa! Siten jatkuu kiista loppumattomassa kiertokulussa, alituiseen uudistuen samoista syistä.
Kun siinä käy kova virta ja oli melkein pimeäkin, niin ei se saanut selvää siitä, painuiko ruumis vai muutenko pääsi katoamaan ... liekö uponnut vai virtako sen vei. Jaa, oikeastaan se oli niin, että ... alkoi Söderling, mutta Söderlingska tyrkkäsi hänet vaikenemaan, kun samassa tullipäällysmieskin kysyi: Tiedättekö, kuinka paljon rahaa teillä tässä oikeastaan on?
"Woi, woi! onpa hauska saada wieraita ... astukaa huoneesen ja olkaa niinkuin kotonanne ... istukaahan toki ... eihän sowi noin ujona ja arkana olla ... pimeäkin on ... en arwannut ... minä wiritän lamppuun walkean", puheli rouwa ulkokullaisesti, wiritellen walkeaa, waikka sydän pamppaili pelwon ja harmin wuoksi. Samassa rupesi kuulumaan lapsen itku toisesta huoneesta ja rouwa kiirehti sinne.
Kun siis joku avulias ihminen vei sanan emännälle, että Tullilan Liisa oli tanssi-tuvassa ja siellä paras elämä, julmistui emäntä silmittömäksi. Hän riensi tupaan, tunkien väkijoukon läpi ja saapui keskelle tanssioitten, jossa hän pian, vaikka pimeäkin oli, näki Liisan täydessä ilossa. "Minä en kärsi huoneessani ketään Tullilan väestä", äännähti emäntä; "pois täältä, senkin sikiö!"
Eivät sittenkään saaneet isännälle annetuksi yli määrättyjen ostoksien kuin yhden lamppuöljy-astian, ja sekin oli tarpeen kotona, vaikka ei Kaisa tuota ollut muistuttanut. Yhden pullon otti hän karvasta, sitä varten ettei taipalella tule ikävä, jos sattuu pimeäkin saavuttamaan. Puni oli hyvin hömpsäkkänä, kun pääsi takaisin päin.