United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo punahuulten hymyt autuaat Ei näytä tienneen silmäin vierahista, Jotk' erkani kuin timanteista helmet. Koriste kallis murhe ois, jos kaikki Noin kaunistais se. KENTIN KREIVI. Eikö haastanut hän?
GONERIL. Parhaan voimansa aikanakin oli hän jo liiaksi tuittupäinen; ja tällä ijällä saamme hänessä suvaita, ei noita syvään juurtuneita luonteen vikoja yksinään, vaan lisäksi vielä tuota hillitöntä itsepintaisuutta, jota heikko ja ärtyisä vanhuus vaikuttaa. REGAN. Tuollaisia oikun puuskia, kuin tuo Kentin maanpakoon ajaminen, saamme mekin vielä häneltä odottaa.
KENTIN KREIVI. En saata toivoa tekemättömäksi virhettä, jonka seuraus on noin muhkea. GLOSTER. On minulla toinenkin poika, laillisella tiellä saatu ja vuotta vanhempi tätä, vaan joka ei kuitenkaan ole rakkaampi mulle. Sillä vaikka tämä veitikka tuli hiukan röyhkeästi mailmaan, ennen kuin käskettiinkään, oli kuitenkin hänen äitinsä kaunis.
LEAR. Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei! Miks elää koira, hevonen ja hiiri, Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa, Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! Tuost' auki nappi! Kiitos, ystäväni! Kah näetkös? Katsos häntä katsos huulet, Kas tuossa, kas! EDGAR. Hän pyörtyy! Herrani! KENTIN KREIVI. Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän! EDGAR. Oi, herra, kuulkaa!
GLOSTER. Onhan tuon kasvatus ollut minun huolenani; olen niin usein punastunut tunnustaakseni häntä, että jo olen siinä kohden häpyni kadottanut. KENTIN KREIVI. En käsitä teitä. GLOSTER. Mutta tuon pojan äiti hän käsitti mun hän; ja siitäkös hän paisui, ja sai kuin saikin pojan kehtoonsa ennen kuin vuoteesensa puolison. Hoksaatteko virheen?
LEAR. Kas niin, sinä kunnon poikani, kiitoksia! Tuossa on pestisi. NARRI. Annas kun minäkin hänet pestaan: tuossa on tiukulakkini. LEAR. Sinäkö, kiltti poikani! Kuinka voit sinä? NARRI. Kas niin, ystäväni, parasta olis, että ottaisit lakkini. KENTIN KREIVI. Miksi niin? NARRI. Miksi? Siksi että pidät semmoisen puolta, joka on epäsuosioon joutunut.
KENTIN KREIVI. Olen. OSWALD. Mihin saamme hevosemme panna? KENTIN KREIVI. Liejuun. OSWALD. Hyvä mies, sano se, jos rakastat minua. KENTIN KREIVI. En rakasta sinua. OSWALD. Se ei minua koske. KENTIN KREIVI. Jos saisin sinut Lipsburgin lammastarhaan, niin kyllä näyttäisin että koskee. OSWALD. Miksi mua näin kohtelet? En tunne sua. KENTIN KREIVI. Sinut, mies, tunnen niinä. OSWALD. Ken olen sitten?
KENTIN KREIVI. Etkä jalkojakaan aitasi, sinä hävytön jalkapallon potkija. LEAR. Kiitos, ystävä: virkasi teet, ja minä sinusta pidän. KENTIN KREIVI. Kas niin, veli pyhä, nouse nyt ja korjaa luusi. Minä opetan sinua tietämään eroitusta, minä. Pois, tiehesi! Jos vielä tahdot varttasi mitata, senkin roisto, niin jää; muuten pois! pois matkaan! Oletko järjilläsi, mies? Kas noin!
KENTIN KREIVI. Nyt työn' on täytetty, nyt loppu koittaa. Hyväkö? Pahako? Siin' on, ken voittaa. VIIDES N
LEAR. Jos olet yhtä köyhä alamaisena, kuin hän on kuninkaana, niin olet köyhä tarpeeksi. Mitä tahdot? KENTIN KREIVI. Palvelusta. LEAR. Ketä tahdot palvella? KENTIN KREIVI. Teitä. LEAR. Tunnetko minua, mies? KENTIN KREIVI. En, herra; mutta teidän on käytöksessänne jotakin, joka vaatii herran nimeä. LEAR. Mitä sitte? KENTIN KREIVI. Ylevyyttä. LEAR. Millaista palvelusta osaat tehdä?