United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, mitä tapahtuupi? pienellä on hengi hellä, lapsi kuolee kastettaisa, Papin pyhästi sanellen: pakene sä, paha hengi, siirry pojes sikiästä! Vaikka vailla hengeäkin oli povi poikaisella, Pappi ruumiin runsahasti siunas' kuitengin sanalla, että kirkko kumahteli, risti rinnan kädellänsä, kallon vedellä valatti.
ANNA. Soisin, että oisin, Niin että sinulle ma kostaa saisin. GLOSTER. Olisi mitä luonnottomin teko Hänelle kostaa, joka sua lempii. ANNA. Olisi oikea ja viisas teko Hänelle kostaa, joka miehein tappoi. GLOSTER. Ken, armas, sulta miehen vei, sen teki Paremman miehen hankkiakseen sulle. ANNA. Parempaa miest' ei hengi päällä maan. GLOSTER. On mies, ken paremmin kuin hän sua lempii. ANNA. Ken se?
Huolimatta kaikesta tästä on hänen nähtävästi pohjaltaan vakava luonteensa kuitenkin, kaiketi osaltaan sekä monista katkeroitumisista että kohdanneista suruistakin, myöhemmällä iällä tullut vielä vakavammaksi ja milt'ei uskonnollismieliseksi, niin että hänen runonsa sävel silloin usein on tällainen: »Isän tykö ikäwöiten hengi harras halajaa, kiittäwänä kipinöiten Luojan luoksi palajaa».
LEAR. Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei! Miks elää koira, hevonen ja hiiri, Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa, Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! Tuost' auki nappi! Kiitos, ystäväni! Kah näetkös? Katsos häntä katsos huulet, Kas tuossa, kas! EDGAR. Hän pyörtyy! Herrani! KENTIN KREIVI. Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän! EDGAR. Oi, herra, kuulkaa!
Kuules, kuinga viekasteli vielä tyttö vieteldynä, ehk' on sydän syttyneenä, hengi käypi helpommasti; silmät päässä pyörähtivät, veri lämbis' rinda-luissa, vieris' suonissa sulasti, tyttö tuli hembeäksi, päästi miehen päivä-työhön. Luondo viepi vietteleepi; katso tyttäres tapoja.
Hän kätteli vanhusta Ja lausui: "Yksin, oi isä, sä Jäit mun ja pimeyn kanssa Vierasta tottelemaan. Nyt rannalla Morvenin Ei hengi pojistas' yksikään; Ne kuolon saivat jo kaikki, Ne haudan unessa on." Hän päätti. Mutt' kirkkaana Taas loisti otsa Morannalin, Ja pilvet rauhattomuuden Kasvoiltaan hälvenivät.
Mylly on myllymiehen toveri, niinkuin aalloilla keijuileva haaksi on merimiehen toveri; siinä näyttää olevan jonkunlaista henkeä, jonkunlaista salaperäistä itsetietoisuuden tapaista. Tuossa istuu jauhattaja kahnalla, laulaa laulamistaan, ja mylly säestää; jyvät juoksevat napaan milloin hiljaa ja hitaasti milloin taas ripeämmästi. Katsotaanpas jauhoja: ne menevät kädellä likistäissä kokkaroihin. Ei siis hätää! Pyöri mylly, hengi tuuli; pitkä on yö; ajatus kulkee, kiirii kauas aikoihin menneisin. Usea kymmenen vuotta on siitä, kuin Laasmanni oli täällä myllymestarina. Nuot kivet, tuon väkiraudan, trällin, hammasrattaan, kaikki asetti hän taitavalla kädellä paikoilleen; ja kun siivet oli ylös saatu, niin Hermanni oli mennyt siipeen, ja pohjoisen puhaltaessa meni hän mokomassa karusellissä 12 kertaa ympäri huimalla vauhdilla; ja olisi mennyt kukatiesi vielä toisenkin tusinan, ellei eräs työmies olisi käynyt häntään kiinni ja kääntänyt myllyä tuulesta. "Viina kortteli on minun, veto on voitettu", oli Laasmanni huutanut siivestä ales kiivetessänsä. Tuollaista tulee usein jauhattajan mieleen, hän kun himmeän lyhtynsä valossa istuu kahnalla ja valvoo. "Kun siis kaikki ympäri käy" sanoo ruotsalainen sananlasku; ja ympäri käymisen mahdollisuus on tässä sangen suuri kun siis kaikki käy ympäri, niin selvää on, että tässä ympäri käyvässä konehistossa pyörii Laasmannin henki.