Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Niin on laita lapsukaiset Kanssa kaiti ihmisenkin, Että kun on ennättänyt, Ruumis vanhaksi valunut, Niin on muoto muuttununna, Pinta ruttuhun ruvenna; Pianpa näkö pimenee, Sekä kuulo seisattuupi, Lakastuupi voima laisin, Yksin puuttuu ymmärryskin, Käyvät jäykäksi jäsenet, Kieli kanssa kankeaksi.
Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimeltää; koitteen juova vaan, jos katsoit itää kohti, metsän laivoilla jo vaaleana hohti. Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, niinkuin sama kulku alkais uudestansa.
Kuin hairakuva, joka suoraan nähden On sekavaa, mut viistoon katsottuna Jo hahmon saa: niin tekin, arvon rouva, Katsellen viistoon eroanne, näette Vain tuskan kuvan, tuskaa synkemmänkin, Jok' oikein katsoen on oleetonta Vain varjoa. Siis, rouva armiaisin, Kaikk' eron syy on, siin' ei muuta laisin. Se surun silmän hairaust' on vaan, Totena itkee turhaa luuloaan.
Kaikista kummista, mit' olen kuullut, On suurin kumma ihmisien pelko, Vaikk' älyävät kuolon täytymykseks, Mi tulee, kun se tullaksensa on. PALVELIJA. Sanovat: älkää tänään ulos menkö; Kun uhrist' otettihin totkut maalle, Sydäntä laisin elukast' ei löytty. CAESAR. Sen jumalat tek' ivaks pelkureille. Elukka ilman sydänt' olis Caesar, Pelosta jos hän tänään kotiin jäisi.
Meit' älä hautapuheessasi soimaa, Vaan kiitä Caesaria miten tahdot Ja sano, että luvallamme teet sen. Et muuten hautajaisiin osaa ottaa Saa laisin. Samalt' istuimelta, johon Nyt minä astun, puhua sun pitää, Kun minä olen päättänyt. ANTONIUS. Niin olkoon; En muuta minä toivo. BRUTUS. Siis ruumis valmiiks laita vaan ja seuraa.
Niin, näistä päättäin Ei otuksesta vaaraa lie. CHARMIANA. Ei laisin. CLEOPATRA. Hän majesteetin tuntee, on sen nähnyt. CHARMIANA. Nähnytkö sen? Oi, Isis varjelkoon! Niin kauan teitä palvellut! CLEOPATRA. Charmiana, Hält' yhtä vielä aioin tiedustella; Mut sama se! Tuo tänne hänet oiti. Ma kirjoitan. Kaikk' ehkä hyvin päättyy. CHARMIANA. Siit' olla voitte, kuningatar, varma. Neljäs kohtaus. Athena.
Mut kaiku ei antanut myöten vain, Ja kiista ei päättynyt laisin, Ja viimein mä itse jo innoissain Siin yhdessä kiistellä taisin! Ma saaristolaulun kuulin, Min lauloi venhossa yöllä Nuor poika raikkain huulin, Käsi tyttönsä liivivyöllä. "Miks pitkää elonlankaa Ma enää taivaalta tahdon? Ma purjehdin myötähankaa, Ja kokka nosti jo vahdon!
CASCA. Petytten kumpikin, se myöntäkää. Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää; Se hyvän matkan etelämpän' on, Jos aattelette nuorta vuoden aikaa. Kuukauden parin päästä pohjemmassa Sen liekki leimuaa; ja selvä itä On tuolla, Capitolin yli suoraan. BRUTUS. Kätenne mulle, yksi kerrassaan. CASSIUS. Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi. BRUTUS. Ei valaa laisin!
Perin outo mulle Tää paikka on, ja laisin näitä vaatteit' En jaksa muistaa, enkä missä olin Ma viime yön. Niin totta kuin ma elän Mua älkää naurako! niin on tuo nainen Cordelia lapseni! CORDELIA. Niin, niin, niin olen.
LEAR. Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei! Miks elää koira, hevonen ja hiiri, Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa, Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! Tuost' auki nappi! Kiitos, ystäväni! Kah näetkös? Katsos häntä katsos huulet, Kas tuossa, kas! EDGAR. Hän pyörtyy! Herrani! KENTIN KREIVI. Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän! EDGAR. Oi, herra, kuulkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät