United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihollinen jos olikin, sitähän mekin oltihin; hän löi, kuin mekin, riemuissaan, ken tuost' ois pahoillaan? Vihattu olkoon pelkuri, häpeän, pilkan saakoon hän, mut eläköön, ken uljaasti käy sankar'tietähän! Iloinen hurraa, ponneton osaksi kelpo urohon, olipa sitten veljemme tai vihollisemme! Kuningas Kustaa Aadolf salissaan noussut on, vait'olon lakkauttaa ja alkaa lausunnon.
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
Tuost' on tullut minullekin moni mieliharmi, Yhä pyörii eessäni tuo paha poikaparvi. 7. MIT
Näinpä suusta sulavasta oli pappi tarinoinut, puhunut myös kapinasta: hyvää tuost' ei tulla voinut, ellei vaihtuis esivalta maassa kaikkiansa kerta; päästäis Hurtan ikeen alta vuotamasta liioin verta. »Sunnuntaisin kirkkoon tule, siellä enemmän ma puhun, siihen asti suusi sule, kuulla Hurtta voisi huhun. Miehet varmat vaan on myötä; saa ei kotiin jäädä kukaan. Hiljaa tehdään suurta työtä.
Kuin pukit puskemaan nyt toisiansa tuost' alkoivat nuo vihan villitsemät. Ja yks, min korvat pakkanen pois oli puraissut, lausui alasluoduin katsein: »Miks meissä kauan niin sa kuvastelet? Jos tietää tahdot, ketkä on nuo kaksi, se laakso, josta Bisenzio-virta vierii, isänsä Alberton ja heidän oli.
Sen koitellut oon ehtimiseen. Vajasta tuost' on sentään hyötymystä: Alamme ikävöidä ilmestystä, Ja sielu kääntyy taivaalliseen. Ja kirkkahinna valo tää Uus'-testamentiss' välkähtää. Sen alkusanat lukea ma mielin, Ja hartahilla sydämin Tuon pyhän kirjan, kallihin Julaista kerran armain äidin-kielin. "Alussa oli sana" tässä sanotaan. Jo tartun täss', ei kynä juoksekaan!
Ma hälle: »Jos tuo joki juoksee tänne, kuin kerroit, meidän maailmasta, miksi se vasta näkyy tämän törmän alta?» Hän mulle: »Tiedät, pyöreä on paikka, ja joskin kauaksi jo tullut olet, vasenta äärtä pohjaa kohti pyrkein, et koko ympyrää sa käynyt ole; siks sulle uusi joku jos on seikka, sun tuost' ei tarvis hämmästystä näyttää.» Ma hälle vielä: »Mestari, miss' ovat Lete ja Flegeton?
Mist' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok' on joukossa ilona, Ravintona rahva'assa; Joka miehet miellyttävi, Ihmiset ilahuttavi, Saapi naiset naurusuulle, Miekkoiset hyville mielin? Tuost' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Okahista nuoren otran, Ripsistä vihannan viljan.
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
Vaan Tuomo tähän vastas näin: "Ei mamma kulta, se käy päin, Tuo olut, tehtaan tuoma, On kaikkein lempijuoma." "Olkoonpa!" vastas eukko vaan, "Se jätetään nyt kokonaan, Miks tahdot olutmaljaa, Kun mull' on hyvää kaljaa?" Vaan tuost' ol' Tuomo vihoissaan, Hän mietiskeli yhä vaan Tuot' tynnyriä tuolla Kellarin nurkkapuolla. Jo muisti mutkan: "Teenpä niin."