United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ei myös, kun vahan sulaessa raukka Ikarus tunsi siipein irtautuvan ja isä hälle huus: On turma eessä! kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys mua kaikkialta ympäröi ja kaikki silmistä häipyi, paitsi selkä pedon. Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään, vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
Ens-hetkeksi tuost' aivan ällistyin, Mut, keinon keksittyä, selvennyin. Tein päätöksen työ seuraa päätöstä: Otinpa maljan ukon kädestä, Tuon maljan, joka silloin tulta hohti, Jost' ilkein myrkky ärsyttää mua tohti, Sen myrkyn paiskasin, kuin salaman, Silmille julman vuorenhaltian.
Mutta Skamandron viihtynyt ei viha Peleun poikaan, tuost' yhä yltyi vain, ja hän kuohut korkeat nosti, kuuluvin äänin huus Simoeis-joen myös apurikseen: "Suistamahan kera käy väki miehen tuon, veli armas, tai pian suuren kaupungin Priamolta hän sortaa; hänt' ei torjua voi näet taistoss' iliolaiset.
MARGAREETA. Ah, jospa yksin nukkuisin, Mult' yöksi salpa työntämättä jäisi; Mutt' äiti nukkuu valvehin, Ja jos hän meidät yllättäisi, Ma oitis oisin kuollon oma! FAUST. Ei yhtään hätää, lapsi soma! Tää pullo ota, kolme tippaa ka'a Hänen juotavaans' se uneen sikeään Pian heikon luonnon uuvuttaa. MARGAREETA. Mit' en sun tähtes tehnekään? Kun tuost' ei vainen vaaraa saisi?
MUUT Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani. ANNIKKI Entäpä kerran keikkuisin minäkin! KARI Kun sa istuit, maa iloitsi, Kun kävit, käki kukahti, Kussa seisoit, seinä paistoi, Kussa tanssit, tanhut keikkui, Tuost' olet tullut, tuosta mennyt, Tuossa istunut aholla, Kivi on tullut kirjavaksi, Paasi on toistansa parempi, Korpi kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.
Mutisee Björn Finne: »Tokko täss' ois sentään kiire parhain?» Hurtta hymyilee: »Mies sokko! Sankarkuolo liian varhain kellekään ei koita koskaan.» Ja hän viittaa kädellänsä. Vaikenee Björn Finne, joskaan tuost' ei tuiki mielissänsä. Affleck lausuu: »Arnkil! Teistä pitänyt jo olen kauan, teiss' on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös kylkirauan.
En elossani ehkä ollut oisi näin vaatimaton, koska kaihoin kaikin ja sydänpyytein maineesen ma pyrin. Tuost' ylpeydestä tää on sakko; enkä ehk' oisi täälläkään, jos synnin aikaan en oisi kääntynyt ma Jumalahan. Oi turha maine ihmistaidon, kuinka nopeesti kuihtuu kukoistukses korkein, jos sit' ei seuraa huonon taiteen kausi!
Luen sen ja vastaan. ALBANIAN HERTTUA. Miss' oli poika, kun he silmät puhkas? SANANSAATTAJA. Hän rouvaa seuras tänne. ALBANIAN HERTTUA. Tääll' ei häntä. SANANSAATTAJA. Ei herra, hänet kohtasin ma tiellä. ALBANIAN HERTTUA. Tietääkö hän tuost' ilkityöstä? SANANSAATTAJA. Tietää: Hän juur' se isäns' ilmaisi ja jätti Tahallaan kodin, että kosto saisi Vapaamman vallan.
MARGAREETA. En fröökinä oo, en kaunihin, Ja kotia pääsen saattamattakin. FAUST. Oi taivas, lasta ihanaa! En nähnyt neittä kauniimpaa. Niin kaino, siveä, sävykäs, Ja sentään hieman pisteliäs! Punaposkiaan, helohuuliaan Niit' unhota en milloinkaan! Kuink' alas silmänsä hän loi! Se mielestäin ei mennä voi! Kuink' äkkipäinen sulosuu! Tuost' aivan sieluni hurmautuu. Hankippa mulle tuo! ma käsken!
LEAR. Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei! Miks elää koira, hevonen ja hiiri, Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa, Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! Tuost' auki nappi! Kiitos, ystäväni! Kah näetkös? Katsos häntä katsos huulet, Kas tuossa, kas! EDGAR. Hän pyörtyy! Herrani! KENTIN KREIVI. Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän! EDGAR. Oi, herra, kuulkaa!