Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mut sivu siitä Pien' poika töytää Ja riemuin huutaa, Kun raakun löytää. Vait lapsen leikkiin Mies katseen kääntää; Hän kaihoin hymyy Ja hiljaa ääntää: "Näin totuudesta Sen ilmeet suuret, Hain niiden summat Ja syyt ja juuret: "Vain rannall' lassa Ma leikin, toimin, Vain raakun oudon Siin joskus poimin; "Mut valtameri Sen koko alaan, Juur totuus itse Jäi multa salaan." Hyvä ja paha mit' on tuo?
Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin viimeisen täyttää leikit Enkelien. Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. Ja Dionysius niitä katsomahan jäi moisin kaihoin, että lailla minun erotti ne ja nimet antoi niille.
Vilahti kerta tunne uskonnon, Mi autuaana ennen hymyili, Taas pakeni, ja tyhjä syömein on, Mä toivoin että saapuu vieläkin Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa; Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa. Ei paennut, sen kurja karkotin, Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään, Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään Taas läksi, palanneeko konsaan!
"Oi, kaunis on päivä!" Niin virkatuks vihdoin ystävä sai, Mi rantaa kanssani asteli, Ja puolileikin, puoleks kaihoin Hän väitti, että aurinko on Ihana rouva, mi naimisiin Meni vanhalle Ahdille järkisyistä; Nyt päivän kaiken hän muka astuu Vain hauskasti taivaalla purppurat yllään Ja säihkyy timanttiloistossaan, Ja kaikki lempii, ihailee Koko luomakunnassa häntä, Ja hän koko luomakunnan riemuks Suo kaikille katseensa loiston ja lämmön; Illoin taas, kun on toivoton pakko eessä, Hän muka palaa taas Kotiin kalseaan, vilukylmään syliin Vanhan puolison. "Usko pois", lisäs ystävä vielä, Ja nauroi ja huokas ja nauroi taas, "He alhaalla siellä rakkaasti elää! Joko nukkuvat, tai he riitelevät, Niin että ihmisilmoilla täällä Meri kuohuvi pärskähtäin, Ja laivuri aaltoin pauhussa kuulee, Kuink' äijä rouvaansa haukkuu: ""Pyöreä mailmankaikkion portto, Silmin kosjoja! Päivän pitkään hehkut muille Ja öin olet mulle kylmä ja laiska!"" Kotirippiä noin kun saa, on selvä Heti ylpeä aurinko kyyneliin! Ja hän onnettomuuttaan vaikeroi, Ja vaikeroi niin surkean kauvan, ett' Ahti
En elossani ehkä ollut oisi näin vaatimaton, koska kaihoin kaikin ja sydänpyytein maineesen ma pyrin. Tuost' ylpeydestä tää on sakko; enkä ehk' oisi täälläkään, jos synnin aikaan en oisi kääntynyt ma Jumalahan. Oi turha maine ihmistaidon, kuinka nopeesti kuihtuu kukoistukses korkein, jos sit' ei seuraa huonon taiteen kausi!
En kaihoin nuorekkain ja kiihkeästi koskaan arpamaljaan maailman vieraan ole tarttunut, jott' osallensa sydän kokematon sais jotain sattumalta siepatuksi. Mun kunnioittaa täytyi häntä, siksi myös rakastaa; ja hänhän elämän mun elämääni vasta oikein toi. Sun hänt' on vältettävä! mietin ensin. Ma kartoin, kartoin, lähemmäs vain tulin. Niin armas ansa, rangaistus niin kova!
Vaikene siis; vaikk' kaatuis hän, mitä voivotus auttaa? Kyyneltulvia kalliimpaa sekä parkua naisten hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eessään taiston hetkenä suo kotimaansa ja kunnian uhriks.» Haasti ja istuutui sekä julmana keinua alkoi. Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetkeä, hiljaa keittiöhön meni toimiin, kun tytär ankea huoltaan kaihoin itkemähän läks ääneti kammiohonsa.
Näitäpä nähdä sä sait, näit myös valon armahan aarteen Kansaan kätkeyvän, hengen voittoja näit! Rauhan töitä ja keinoja myös navan aukean alla, Riemuja lounaan-maan kesken hyyn sekä jään! "Miks", nyt mietit, "kauvemmin käyn arkana kaihoin? Silmäni nostaa voin tyynnä jo kirkkauteen! Murheen aika jo jäi, tuli toivojen aika ja onnen." Aattelit, äiti, jo noin: turhaks toivosi jäi!
Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullaksesi Jaska, sa siellä! Jos kysyt kullakses, ehkä en kiellä. Pyydäskin kullakses tässä nyt tiellä! Lienetkö tullakses suukoinkin vielä: vaatinet kullakses, ei sua niellä! Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullakses! Jaska, sa siellä! On kaihoin syynä mielitietty. Ma kaihoan mut vaiti oon, on kaihoin syynä mielitietty!
Hautakappeli koristettiin kukin ja köynnöksin, alttarille sytytettiin pyhä tuli, ja seinillä riippui liekehtiviä lamppuja. Mutta ennenkuin erottiin laulettiin vielä tuo liikuttava hyvästijättö-laulu »Salve Eternum» itkien ja moneen kertaan. Salve eternum. Hyvästi, oi sielu vapaa! Hyvästi, oi uurna pyhä! katseet, kaihoin etsein yhä Kallistamme, ah, ei tapaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät