Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Enkähän minä syytä sinua mistään. Omalle itsellenihän minä vain näin puhelen... Hänen äänensä sortui kyyneliin. Myöskin Johannes vaikeni ja he kulkivat jonkun matkaa äänettöminä edelleen, Liisa nyyhkien ja pusertaen Johanneksen kättä omassaan, Johannes vaivautuneena ja otsa rypyssä hänen rinnallaan. Vihdoin veti Johannes kätensä pois. Liisa tarttui siihen ahnaasti uudelleen.
Tytön kirkkaalle otsalle nousi tumma pilvi niin tumma, että nuorukainen miltei katui kysymystään. »En minä olisi luullut, että sinä olisit voinut minun rakkauttani epäillä ja että sinä olisit voinut minulta sellaista pyytää», sanoi tyttö miltei kyyneliin liikutettuna. »Voi voi, tyttö kulta!» nuorukainen ajatteli. »Jos sinä tietäisit, kuinka se on?
Ja nyt, herra Bintrey," lisäsi hän ja liikutetut tunteensa puhkesivat jälleen kyyneliin, "nyt hän on poissa. Vähän yli puolen vuotta sitten tuli hän tänne ulos, nähdäksensä omilla silmillä kirjoitettuna portin yli: 'Wilding, & C:o Viininkauppiaat'." "Surullista, mutta yhteinen kohtalo" virkkoi Bintrey. "Varhain tahi myöhään täytyy meidän kaikkien lähteä."
TIMON. Mun hurmaatte Ja hellytätte melkein kyyneliin. Nyt narrin sydän vain ja naisen silmä, Ett' itkeä ma voisin lohdullenne. 1 SENAATTORI. Siis palata jos mielit kanssamme Ja johtoos ottaa meidän Ateenamme, Sinun ja meidän, niin saat kiitokset Ja vallan valtuuden ja nimellesi Ikuisen maineen, takaisin kun lyömme Tuon hurjan Alcibiadeen, jok' ihan Kuin villikarju isänmaansa rauhaa Nyt myllertää.
Ajatukset ajelivat toisiaan hänen aivoissaan, ja hän puhkesi hillittömään itkuun. Kaikki katkeruus ja jää suli kyyneliin. Uusiko onnen elämä hänelle oli alkanut? Entiset ajat olivat lopussa. Se synkkä kokemus, joka oli uhannut hävittää koko hänen elämänsä sekin suli nyt kauniiksi muistoksi, josta katkeruus oli poissa. Sanaton, suuri riemu täytti hänen olentonsa.
Itseäänkin liikutti häntä hänen rakkautensa aina kyyneliin asti. Kaikki nämä olennot, jotka hän oli nostanut maan mullasta esiin, olivat hänestä kuin eläviä, rakastavia ja onnellisia, niinkuin hänkin, mutta samalla myös niin nöyriä, niin hellämielisiä kuin hän itsekin oli.
Ja Johannes saattoi oikein liikuttua kyyneliin saakka heidän kuolinhetkensä kauneutta yksin-ollen kuvitellessaan. Mutta jos se olisi niin kaunis, olisiko hänellä sitten enää voimaa toimeenpanna sankarillista, traagillista päätöstään?
"Onko teillä mitään viimeistä sanaa, Mas'r Davy?" kysyi hän. "Onko mitään unhottunut, ennenkuin eroamme?" "Yksi asia!" lausuin minä. "Martha!" Hän koski sen nuoremman naisen olkapäätä, jota olen maininnut, ja Martha seisoi edessäni. "Jumala siunatkoon teitä, te kunnon mies!" huudahdin minä. "Te otatte hänet mukaanne!" Martha vastasi hänen puolestaan kyyneliin purskahtamalla.
Uskoa se ei oikeastaan ollut, mutta toivoa kuitenkin. Kun sitte ymmärsin, etten pitkällekään päässyt sen muiston varassa, koetin uskoa tulevaisuuteeni uskomalla, että tiemme pian taas yhtyisivät. Nyt, tänä pitkänä arestipäivänäni kysyn itseltäni: vieläköhän ne koskaan käyvät yhteen? Ja löydänköhän silloin sinut sellaisena kuin sinua nyt muistan ja ajattelen? Toinin katse sumeni kyyneliin.
Silloin päästi Regina kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja katsoi herraansa itkettyneillä silmillään. »Voi, herra», sammalsi hän kyyneliin tukehtumaisillaan. »Minua ei ole vielä kukaan niin nimittänyt, eikä se ole totta » Boleslavin mieliala kylmeni. Hän ei tiennyt käyttäneensä yhtään soimaavaa sanaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät