Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kevätkorvalla riutui Kaikunen aivan nähtävästi ja vallan kalpeana, haamumoisena saapui hän eräänä kesäisenä sunnuntaina toimeensa, toivoen vihdoinkin saavansa rauhan ja tuon ilkeän äänen kelloista viimeinkin tau'onneen. Vapisevin käsin tarttui mies kellon nuoraan. Samalla alottivat soitettavat taas matkia tuota iankaikkista kysymystään. Soittaja tukki korvansa. Turha vaiva!
Hän sieppasi maurin kiinni oikealla kädellään ja heitti tämän pallon tavoin ovesta ulos. Vauhti oli niin kova, että Syphax kieri yhtä päätä kadulle saakka. "Missä olet, Cethegus", kertasi Tejan ääni kysymystään yhä lähempänä. Nyt hän oli eteisessä, nyt atriumissa. Ovet, jotka kirjuriorja Fidus oli lukinnut, hän mursi kirveellään.
Ilman vain, virkahti Liisa, ikäänkuin pyytäen anteeksi kysymystään. Tulin vain sellaista ajatelleeksi. Jos rouva Rabbingilla olisi joku vaikutus minuun, jota en tahdo edellyttää, Johannes virkahti, tällä kerta jo jotenkin kiivaasti, niin olisi se yksinomaan hyvä. Sen verran voin jo nyt sanoa hänestä. Se on sangen paljon niin lyhyen tuttavuuden perästä. Johannes vaikeni hetkiseksi.
Hän on kaikkialla! Kuin jumala, näkymätön ja jokapaikassa läsnä-oleva. Niin, myönsi Johannes. Paha on kaikkialla läsnä-oleva. Mutta hän ei ollut vielä saanut tehneeksi kysymystään, joka mietitytti häntä. Sinä kuulut siis vuorineuvos Rabbingin palvelukseen, sanoi hän, ja aiot kuitenkin vielä ensi syyskuuhun saakka kantaa palkan entiseltä yhtiöltäsi? Tietysti. Välikirjan mukaan.
Nämät sivuasiat eivät juuri huvittaneet Sérafineä, joka ainoastaan ajatteli yhtä asiaa, vaikka hän ei vielä ollut voinut saada kysymystään sopivaan muotoon.
Rabbiini ei näkynyt huomaavankaan viimeistä viittaustani, vaan lausui mitä ystävällisimmällä äänellä, kuinka miellyttävä tuttavuuteni oli hänelle ollut, ja kysyi sitten: »Joko olette kauankin ollut Jerusalemissa?» Kiersin hänen kysymystään ja sanoin matkustavani ensi laivassa Jaffasta.
»Olkaa niin hyvä,» vastasi ystävällisesti vanha herra, nykien paraillaan ensimmäisiä savuja syttyneestä sikaristaan. »Mitä on Ravallaque de Paris?» Ei tarvinnut konsulin toistaa kysymystään. Vanha herra sylkäsi vimmastuen, viskasi havanna-sikarinsa lokaan, pyörähti hänen luotansa ja meni niin että »tukka löyhki ja palttoo hulmusi.»
Häntä oli pyydetty kirkkoherran luokse asumaan, ja hän kysyi tokko Gabrielle tahtoisi tehdä seuraa. Mutta Gabriellea ei haluttanut, hän antoi kieltävän vastauksen, eikä Robert uudistanut kysymystään. Robertin piti viipyä poissa neljä päivää ja kolmena ensi päivänä sai Gabrielle turhaan odotella tohtorin tuloa.
Tytön kirkkaalle otsalle nousi tumma pilvi niin tumma, että nuorukainen miltei katui kysymystään. »En minä olisi luullut, että sinä olisit voinut minun rakkauttani epäillä ja että sinä olisit voinut minulta sellaista pyytää», sanoi tyttö miltei kyyneliin liikutettuna. »Voi voi, tyttö kulta!» nuorukainen ajatteli. »Jos sinä tietäisit, kuinka se on?
Suotteko minun vielä käydä luonanne, ennenkuin matkustatte?... Ainoastaan yhden kerran!... Tyttö ei vastannut, mutta hänen päänsä liikkui hiukan. Se liike saattoi merkitä sekä myöntymistä että kieltoa. Nuorukainen ei rohjennut uudistaa kysymystään. Tulen ainakin huomenna tiedustamaan vointianne, vakuutti konttoristi vähän alakuloisena, mutta samalla kumartaen syvään.
Päivän Sana
Muut Etsivät