Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kun sitä koetti, niin tuntui siltä, kuin suru olisi raskaammin painanut kuullessa kumppaninsa valituksia ... lohdutusta eivät he uskaltaneet toisiltaan toivoakaan. Mutta välttämättömyys sai vihdoin Matin asioita käytännöllisemmältäkin kannalta ajattelemaan. Astuen vaimonsa luo hän sanoi: "Minnekähän me tästä nyt?" Ei tullut kysymystään pidemmälle jatkaneeksi.
Tulin kutakuinkin hyvin toimeen venäjänkielessä, mutta en ollut kuitenkaan ymmärtävinäni hänen kysymystään, vaan hyvin yksinkertaisen näköiseksi tekeytyen pudistin päätäni. Päällikkö viittasi silloin luokseen erään miehistään, joka hänen käskystään toisti saman kysymyksen kurjaksi väännetyllä suomenkielellä. Vastasin, etten ole kumpikaan, vaan ainoastaan työvouti.
Liikkeellä olo teki Viijan voimista lopun. Hän oli vähällä kaatua ennenkuin pääsi vuoteelleen. Vaimo ei taas malttanut olla kysymystään uudistamatta, mutta kohta hän katui, sillä sairas kielsi sen niin ihmeen rukoilevasti ja koetteli nousta ylös.
Johan siitä oli kaksi vuotta, kun hän ylioppilaaksi pääsi. Akka keskeytti hänet. "Sinulla on täällä Helsingissä rikas sinisilmäinen, pienikasvuinen hellu", jatkoi hän. "Se on totta", huudahti Pekka. "Mutta mistä te sen tiedätte?" Akka ei ollut kuulevinaan hänen kysymystään. "Hän rakastaa sinua silmittömästi!" "Onko se varmaa!" keskeytti nuorukainen. "Oo? hän rakastaa minua!"
Kun se aika tuli, että Juhon mielestä olisi Mikon ja Ainan kotiin pitänyt jotain kuulua, ei hän kaupungista palaawille ja terweisiä tuowille kyläläisilleen kertaakaan unohtanut tehdä tuota "sinne kuulumis=kysymystään", mutta he eiwät waan koskaan tienneet "mitään erinomaisia", ja näyttelipä siltä kuin Juho ei olisi ollut oikein tyytywäinen.
Hän värisi kuin haavan lehti, ja silmänsä oli kyyneleihin puhkeamaisillaan. Oletteko siinä aina yhtä armottoman ankara? jatkoi Kaarlo kysymystään. Olen, oli vastaus. Voi sentään teitä kun te olette itsekäs!
Oletteko saaneet häneltä kirjettä?" "Olen". "No mitä hän kirjoittaa?" kysyi mrs Basset huolettomasti, silitellen pehmoisella muhvillansa Mamien korvaa. Mutta hämmästyen pitkästä vaiti-olosta, joka seurasi hänen kysymystään, kääntyi hän rouva Rossiterin puoleen. Tämä oli pudottanut työn syliinsä ja kätkenyt kasvot käsiinsä. "Suokaa anteeksi mrs Rossiter! voi mitä olenkaan tehnyt".
Oi kuinka minä toivon, että hän pian paranee. Mutta mikä saattaa ihmiset niin julmiksi?" "No, eivät he ole julmia", vastasi Labeo, koettaen kiertää hänen kysymystään. "Se on heidän tapansa. He ovat aina olleet semmoiset. Sinä opit kyllä rakastamaan sitä, kun vanhenet."
Päivän Sana
Muut Etsivät