Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Silloin itken murhein karmain pieluksessa suu... Uinu, enkelini armain, tuuti, tuulan tuu! Jäytämään ne rintaa jäivät poltteet kyynelveen; rukoilen ma yöt ja päivät, taikoja ma teen; mietin, kuinka kärsit mailla, miss' on olo muu... Uinu, viel' oot huolta vailla, tuuti, tuulan tuu!
Siunaus näin nousee maasta ja avion kylvö hedelmän kantaa. Saat ilon hoitaa, heijata lastesi lapsia, laulaen "tupakkarullaa". Sere. Tuu, tuu, tupakkarulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Niinpä lauloi muinen äitini mulle. Jaakko. Niin nähdä saat sinä, Reetta, hedelmän lastesi töistä.
HURTTI. Käy pimeäksi! Me Herran ilma saadaan ennen pitkää. RAPP. Niin, taivas synkistyy. Tuu, käykäämme Nyt tuonnekäsin! HURTTI. Vaiti!... Kuulin ääntä. He kuuleskelevat. RAPP. Niin, askelten... Ne tänne luotuvat, Pois joutuin, puitten taakse... Hiljaa, hiljaa! He piilottelevat puitten ja pensasten takana, mutta niin, että ovat katseliain nähtävillä. Toinen Kohtaus. Edelliset, piilossa.
Kahdeskolmatta luku. Ken siellä on? Tuu likemmäks, Taitava lääkäri ja ystävä, Sä hyvin teit. Sir Eustace Grey.
FAUST. Minusta on, kuin virittäis hän ansaa, Kierrellen meitä tenho-silmuksiin. WAGNER. Se etsii isäntään, ja häpee pahoillansa, Sen eestä kun vaan oudot tavattiin. FAUST. Vaan piiri ahdistuu! nyt täss' se on! WAGNER. No koira tuo! eik' aave luonnoton; Sen tavat koiran on: se vinkuu, vieraksuu, Häntäänsä hiepottaa ja maahan laskeuu. FAUST. Tuu tänne, koira vaivainen!
Jalallaan liikutti hän kätkyttäni hiljoilleen. Vähän ajan perästä hän nousi, meni katsomaan pihalasista ja istui sinne pöydän päähän. Minulle tuli äitiä syvä ikävä. Aloin hiljaa itkeä; potkin rievut jaloiltani; kun eivät ne tahtoneet poistua, parkasin kovaan itkuun. Vieras tuli luokseni ja alkoi kädellään kiivaasti heiluttaa kätkyttä. »Tuu, tuu, tuu, tuu! Ole hiljaa!
Kun maa tuli myötäväksi, huutelivat sitä suurimmat velkamiehet 4000:teen markkaan. Sitten ei kukaan puhunut mitään. "Eikö tuu lisää; yks, kaks! !" "5000:tta", kuului vihdoin ovensuun puolelta. Kaikkein silmät kääntyivät sinne päin. "Kuka se oli? Kuka se oli?" kuului uteliaita kysymyksiä. Vasaramieski jäi uteliaana seisomaan ja tirkistelemään oven puolella olevaan väkijoukkoon.
Mä rinnassani tunnen Purojen helkkehen, Ja aamukaste kirkas Mik' on, sen tuntenen: On paimentytön silmä, Jok' etsii kukkia Laaksossa poika poimii Aholla marjoja. Tällaisna aina oisin, Kun voisin." Tutu, tuu, jo päivä koittaa, Tutu, tuu, jo paimen soittaa Laitumelle laumojaan: Laajan laakson, ruohomaan, Virran vieremille, Miss' on paimenille Kukkakumpu, marjamaa, Missä lauma rauhan saa Rehoittaa.
Tuu, tuu, tuutiluu. Eikä tule unikaan helmahansa ottamaan, suomaan lievitystä. Tuu, tuu, tuutiluu, kylmä on mun kotisen'. Nuku, lapsi kultanen, vaikka tuuli vinkuu. Tuu, tuu, tuutiluu, myrsky raivoo ulkona, suru äidin rinnassa viiltelee ja polttaa. Tuu, tuu, tuutiluu. Eipä tahra katuen, virtaillessa kyynelten, langenneesta poistu. Tuu, tuu, tuutiluu, nuku, lapsi viaton!
Myöhään illalla, kun jo pyykki oli pestynä ja Niemi perheineen nukkui syvässä unessa, istui Hely vielä valveilla vuoteensa ääressä. Lamppu oli sammutettu, kova tuuli pilviä ajellen raivosi ulkona, mutta täysikuu, joka ei sortunuttakaan hylkää, pilkisti pilvien välistä valaisten lempeällä valollaan huonetta. Lapsi oli koko illan ollut levoton, mutta nyt hän nukkui, ja Hely hänelle hiljakseen laulaa hyräili: Tuu, tuu, tuutiluu, nuku lapsi kultanen!
Päivän Sana
Muut Etsivät