Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
SILJA. Mene, Maiju kulta, heiluttamaan kätkyttä, ettei Anna edes herää. VILLE. Ajakaa pois, ne tekevät minulle pahaa. SILJA. Elä pelkää, lapseni, ei tässä ole kuin äiti vaan... Oma, rakas Ville poikani... Kun voisi sinua auttaa. Sydänvereni antaisin... Hyvä, rakas Jumala taivaassa. Että Ville eläisi ja tulisi terveeksi. Että hän jaksaisi kävellä ja leikkiä niinkuin ennenkin...
SILJA. Mene sinä maata, eläkä utele kaikkia. MATLENA. Niin, mene maata, laps'raukka, kyllä minä liikutan kätkyttä. Oletko jo syönyt illallisen? SILJA. Elä, hyvä ihminen, edes muistuta. Meillä ei tällä haavaa ole leivänmuruakaan kotona. MATLENA. Oho? Tuon kun olisin tiennyt lähteissäni. SILJA. Antin piti tuoman meille evästä tänä iltana tullessaan. Mutta taitaapa saada odottaa.
Hän raukka, joka oli niin pehmeäluontoinen, ei oppisikaan puoliaan pitämään, kyllä häntä saisi maailma mielin määrin polkea ja tallata. Sitä ajatellessaan Mari kiivaammin kätkyttä liikutti ja silmät taas selkiseljällään tuijottivat ikkunaan, josta nyt palanen tähtistä taivasta haamotti. Pahoja ne vaan ihmiset olivat köyhää ja heikkoa kohtaan, silloinkin kun olivat apua tekevinään.
»Sinäpä olet hyvä, kun hankit mulle kipeneen kauneutta yksin täälläkin.» Eevi huokasi huomaamattaan, ja Heikin otsa kävi samassa pilveen. »Johan täällä tulee kauneutta kilvan», sanoi hän kuitenkin leikillisesti. »Eivät taida tuomentertutkaan kestää kilpailua tuon veitikan rinnalla.» Hän läheni kätkyttä.
»Pane nyyttisi tuonne hyllylle ja tule souvattamaan, että tästä asioilleni pääsen», sanoi hän. »Mikä sinun nimesi on?» kysyi hän sitte. »Telluksihan ne kotona pienenä sanoivat, mutta Leenahan minä oikeastaan olen.» »No, Leena meillä olla saat. Tellu on täällä päin maailmata koiran nimi», sanoi hän ja meni tuvasta. Heilutin kätkyttä. Manta valvoi, mutta Heikki nukkui.
Jos sinulta toinen kysyy, mitä varis tekee, kun pääsee kuuden vuoden vanhaksi, niin sano sinä, että se lähtee paikalla seitsemännelle. Sen kuultuaan Matti naurusuin pyörähti äitinsä suojaan. Nyt vieras silmäsi ympäri pirtin ja sanoi: No tämän verranko teillä sitten pientä väkeä onkin, kun ei näy kätkyttä eikä lattiallakaan ryömijöitä? Mitäs noilla vielä monilla tekisi!
»Onpa on», toisti isä ja laski kahvikuppinsa pois. Minä olin kuunnellut niin tarkasti, että olin aivan unohtanut liikuttaa kätkyttä.
Hän tulikin, toi minulle voileivän ja käski syömään; heilautti kätkyttä jalallaan ja lapset asettuivat heti. Kova koti-ikävä vaivasi minua ensimäisinä päivinä. Joskus olin senvuoksi päiväkauden syömätöinnä. Ajattelin jo karatakkin, mutta sitte aikomukseni aina jäi. Kaikista ikävintä oli, kun en pirtistä minnekään päässyt, en edes saunaa lämmittämään.
Siinä oli keuhkotauti. Ei Viija tällaista vastausta odottanut, vaan että jos muut tai hän on ollut paha ja äiti olisi kuollut sentähden. Viija muisti äidin sanoneen: "Elä kiusaa minua, minä kuolen." Näitä miettiessään meni hän kätkyeen istumaan ja alkoi soutaa nyökytellä. Kätkyttä ei oltu moniin aikoihin pidetty tuvassa, vaan täti oli sen kuljettanut Viijalle ajan vietteeksi.
Te voitte tappaa minut, herra, minä en ole sanonut sitä. Kuningas nousi ylös. Olihan hän vasta poikanen vain. Hän tahtoi tekeytyä rauhalliseksi ja hyvin kylmäksi; hän menikin vakavin askelin tuvan poikki, mutta ei huomannut, miten hän sysäsi kätkyttä, kaatoi penkin ja polki rikki yhden poikien puuhevosista. Samassa kun hän tahtoi mennä kamariin, kohtasi hän Kreetan ovessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät