United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eipä ainakaan silloin tee mieli juoda, kun on neljä kaunista tyttöä mukana», virkkoi Kallu. »Kyllä näytätte olevan velikultia», sanoi Anna hymyillen hyvillään. »Eikö meidän jo tarvitse mennä?» kysyi Hanna. »Kyllä», vastasi Manta, »minä juoksen vain luhdista ottamaan toisen huivin päähäni». »Ja minä myöskin», sanoi Anna. Pian he tulivat takaisin, ja nyt mentiin kankaalle.
Siinä makasi kaksi lasta; toinen isompi, toinen aivan pieni. »Heikki on toisella vuodella ja Manta on kahden kuukauden», sanoi vaimo. »Vai niin.» »Sairastaneet ovat jo neljättä viikkoa kumpanenkin. Tohtorissakin jo käytin ja toista putelia jo rohtoja juovat, mutta eipä näy tahtovan parata», puheli vaimo. »Vai niin.»
Jaakko riisui hevosen, mutta Liisu otti vastaan, mitä muori ja Manta hänelle lahjoittivat, sillä rattailta nostettiin ehtimiseen pyttyjä ja myttyjä. Vihdoin he kuitenkin kaikin pääsivät tupaan ja asettuivat istumaan. Mikko näytti muorille kätkyessä makaavaa pienokaista, sanoen: »Katsos, muori, tänne, ethän ole nähnyt lasta sitte ristiäisten! Eivätkö ole pojan posket pulleat ja kauniit, häh?»
Hohho! hyvältä tämä istuminen tuntuukin väsyneille raajoilleni. Oletteko ihan yksin kotosella, kosk'ei tuolla ulkonakaan ketään näkynyt?" "Matti ja pojat ovat ulkotöissään, Liisu ja Manta askaroitsevat kodassa; meillä oli tässä leipominen aamulla, ja tytöillä on sen vuoksi vähän yhtä ja toista toimitettavana".
»Kyllä sinäkin vielä saat läksysi!» ajatteli hän. »Olet jo hyvällä alulla, ja yhä lisää tulee sitten olet kypsä. Me käymme nyt laiskankoulua, Keskitalo, vanhalla iällämme!» Tuo uusi maailmanjärjestys alkoi näyttäytyä hänestä yhä valtavammalta. »Kukin saapi töittensä jälkeen, kukin kohdastaan!» riemuitsi hän. »Manta saapi hänellä sitä taakkaa vasta onkin.
Ja hänestä tuntui että rovasti luki tavallista painokkaammalla äänellä: Talon tytär, nuori neito Manta Kustaantytär. Lähtösiunaukseen kumartuessaan hän rukoili, että heidän välinsä tulisi samanlaiseksi kuin Marian ja Joosefin niinkuin se nyt tänään oli hänelle uudessa valossa selvennyt. Kirkosta lähtijöillä oli kiire.
Hän oli pitkät ajat siinä toivossa, että Uutela itse purkautuisi ja siten syntyisi selvitys. Mutta Uutela oli vaiti ja hänen oma kuormansa oli päivästä päivään sama. Siihen liittyi vielä toinenkin huoli: kun edes Manta pysyisi ihmisittäin! Sellaisessa tilassa olevasta ei mitään tiedä, vaikka järveen menisi. »Tässä on niin monta vartioitavaa!» huokaili hän raskaimpina hetkinään.
Hän etsi sen paikan raamatusta ja alkoi uudelleen lukea. Kun hän vihdoin pani kirjan kiinni, tunsi hän itsensä rauhallisemmaksi ja ajatuksensa selvemmäksi. Emäntä tuli hiljaa sisään. »Manta siellä itkee kamarissaan...» ilmotti hän. »Osaakos se hävytön vielä itkeä?» vastasi Keskitalo katkerasti, vaikka tunsi tuon tiedon tekevän niin sanomattoman hyvää.
»On ajateltu... että jos Manta menisi kaupunkiin... synnytyslaitokseen...?» sai Keskitalo vihdoin sanotuksi. Uutela tunsi ohimoittensa lentävän kuumiksi. »Mitä se minuun kuuluu, hoitakaa asianne!» teki hänen mieli huutaa niin, että se samalla olisi ollut vastaus kaikkeen. Mutta hän tuli tuosta onnellisesta käänteestä niin iloiseksi, että hän vastasi kuin asianosainen: »Niinkö?
Tosin iällä oli eroa, sen hän myönsi. Mutta mitään tavatonta siinä ei ollut, eikä tämä suinkaan ollut ainoa senlaatuinen tapaus. Ja miksei Manta ollut sanonut silloin suoraan? Ei kai hän olisi ketään väkisin nainut. Miksei? Siinäpä se juuri vääryys oli! Silloin hän muisti Keskitalon ja miten tärkeä hänen huonoille asioilleen tämä naiminen oli ollut. Keskitalo tässä syyllinen on! päätti hän.