United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keskitalon rinta oli käynyt yhä heikommaksi, mutta hän koetti uskotella itselleen ja muille olevansa vielä voimakas. Hän ei ollut sitten poikavuosiensa raatanut niin ankarasti kuin nyt niinkuin hän olisi suorittanut suurta velkaa ja tiennyt päiviensä olevan luetut. Vieläkin tulisemmin iskivät pojat.
Ja hän alkoi taas ajatuksissaan penkoa noita vanhoja epäluuloja ja sen jatkona kaikenlaisia lisäpiirteitä viikkojen varsilta. Jotain salaperäistä niissä näytti olevankin, kun niitä ajatteli näin yhtäjaksoisena ketjuna. Se kiihotti häntä ikäänkuin pitämään heitä salaa silmällä. Eikä tuloksetta! Eikös Keskitalon silmä ikäänkuin vältellyt? Ja pojat on niissäkin jotain, aivan varmaan!
Hän oli monesti koettanut tunkeutua asian ytimeen, tyynesti ja puolueettomasti. Olihan totta, että hän itse oli tähän avioliittoon halunnut. Mutta että se olisi ollut Mantalle enemmän kuin kenellekään muulle Keskitalon väestä vasten mieltä, siitä hänellä ei ennen ollut aavistustakaan. Nyt oli Hanna kuitenkin tuona onnettomana hetkenä sanonut jotain sentapaista.
Hän kumartui eteenpäin ja rupesi katselemaan tarkkaan Keskitalon kasvoja. Hän tahtoi ikäänkuin tunkeutua hänen aivoihinsa ja nähdä mitä siellä liikkui nyt kun mies nukkui eikä tiennyt pitää varaansa. Sen ketunkasvoista ei näe mitään, ei nukkuissa eikä valveilla! sanoi hän itsekseen harmistuneena. Siin' on miestä!
Keskitalo ajoi hidasta käyntiä Hovin kujatietä ja katseli levottomasti pihalle. Ulkona ei näkynyt ketään. He tulivat jo aitan luo. Ei vieläkään ketään, ei edes Hannaa! »Ehkä Uutela tulee, kun päästään oven eteen», lohdutteli hän itseään. Ei ketään. Tulijat katsahtivat toisiaan silmiin, Keskitalon valtasi pelko.
»Alkakaas jo mennä!» sanoi hän lyhyesti naisväelle, nähdessään vanhan emännän aikovan vielä sydäntään purkaa. Itse hän läksi Keskitalon kanssa asemahuoneeseen rahtikirjoja selvittelemään. Savolaisetkin pistäytyivät postiaan hakemassa. Pääasiassa he jo olivat uusista tulokkaista selvillä, mutta jäivät kuitenkin vielä katselemaan, kun oli hyvää aikaa.
Yksi asia oli Uutelalle selvä että Keskitalon ja koko perheen piti saada kosto, pelottava ja hirmuinen kosto, niinkuin heidän tekonsakin häntä kohtaan oli ollut. Keskitalolle nämä ajat olivat yhtä raskaat kuin Uutelallekin. Entisen levottomuuden sijaan oli tullut hiljaa jäytävä murhe. Häntä vaivasi se, että heidän välinsä olivat yhä selvittämättä.
Kaikki katsahtavat toisiinsa ja hän näkee kuinka heidän silmiinsä syttyy suuri, hiljainen rauha. »Juuri niinkuin minä ajattelin», hymyilee Uutela laudallaan. He istuvat pitkän aikaa ääneti, kenenkään puhumatta sanaakaan. Silloin Helka nousee lapsellisen iloisena ja melkein juoksee Keskitalon ja vanhan emännän luo. »Mehän pääsemme nyt Hämeeseen?» huudahtaa hän.
Sattui kummini, Keskitalon emäntä, ja kasakka Juho paikalle, niin että ottivat käsistä pois. Kummilleni kertoivat vanhukset oikein sydämmen pohjasta lähtevästä harmista, että miten se on kovakorvanen ja miten tuossa seitsenvuotiaassa poikakuotassa on jo saanut ruma henki vallan. Toisia lapsiaan alkoivat kiitellä ja minua vaan laittaa.
Sitten hän veti kynnellä erääseen kohtaan vahvan merkin ja nousi. »Nyt se on selvä!» puhui hän nopeasti keventyneellä äänellä. »Kaikki selviytyy. Me myymme Keskitalon ja muutamme kauas pois Hämeestä.» Emäntä katsoi tyrmistyneenä. »Niin juuri teemme!» jatkoi Keskitalo yhä kasvavalla vauhdilla. »Uutelalla on rahoja, me voimme ostaa esimerkiksi Savon puolesta pilkkahinnalla suuria kartanoita.