Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
»Tarpeetonta ei meidän välillämme ole ennenkään sanoja kaivattu», ajatteli Uutela ja ainoastaan katsoi tyttöön onnellisin, hiljaa-sädehtivin silmin. Niin kului hetkinen. »Sanoisitkohan mennessäsi Mantalle, että hän tulisi vähän tänne», pyysi hän sitten heikolla, kuiskaavalla äänellä. Hanna hymyili kyynelten läpi hän tuli niin iloiseksi, että Uutela tahtoi nähdä Mantaa.
Mutta Uutela muisti äkkiä, että eihän hänellä ollutkaan Mantalle enää mitään asiaa, kun ei ollut testamenttiakaan. Hän ei kuitenkaan raskinut peruuttaa sanaansa eikä pahottaa Hannan mieltä. »Ehkä minulla on muuta», ajatteli hän, »ja onkin.» Kaikki kulki nyt silmänräpäyksellisen nopeasti hänen mielensä läpi. Hän tunsi yhä suuremman viileyden ja keveyden laskeutuvan olemukseensa.
Hän oli monesti koettanut tunkeutua asian ytimeen, tyynesti ja puolueettomasti. Olihan totta, että hän itse oli tähän avioliittoon halunnut. Mutta että se olisi ollut Mantalle enemmän kuin kenellekään muulle Keskitalon väestä vasten mieltä, siitä hänellä ei ennen ollut aavistustakaan. Nyt oli Hanna kuitenkin tuona onnettomana hetkenä sanonut jotain sentapaista.
Hän ajoi pitkän matkaa hiljaa, katsellen ympärillään seisovaa kesäistä luontoa ja ikäänkuin kysellen mitä sekin näistä hänen toimenpiteistään arveli. »Kyllä tämän pitäisi olla oikein sekä Jumalan että ihmisten edessä», päätti hän. Hän ajatteli edelleen kuinka hän sitten kuolinhetkellään antaa testamentin Mantalle. »
Se ei ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimus, ei, tämä tunne oli niin katkera, että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa hän sanoi Mantalle: »Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilpoisempi.» Sen sanottuaan Liisu riensi kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Ei tämä, joka häntä vaivasi, ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimukset, ei, tämä tunne oli niin katkera että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa sanoi hän Mantalle: "Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilposempi". Tuon sanottuaan riensi Liisu kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Ensi työkseen hän korjasi kaikki kirveet, veitset ja muut teräaseet varmoihin paikkoihin. Kun kahvi oli valmis, lähetti hän Helkan kylän toisessa päässä olevaan puotiin ostoksille ja käski hänen ohimennessään kutsumaan Uutelan kahville. Sitten hän sanotutti Mantalle, että hän pysytelköön omassa kamarissaan ja ottakoon avaimen suulta pois. Sen tehtyään hän istahti keittiön penkille ja odotti.
Päivän Sana
Muut Etsivät