Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Avarat nurmet aukenivat puiden takana. Sieltä häämötti joutavan tarkasti leikeltyjä kukkamaita ja hyvin järjestettyjä kasviryhmiä; kauempaa näkyi päähuoneuksen ikävä kasarmintapainen etupuoli. Hänen palatessaan kuusistoon, istui köyhä vaimo muutamilla kaadetuilla puurungoilla järjestäen vasunsa sisällystä. Hän tervehti vaimoa. "Kohtelivatko he teitä hyvin tuolla ylhäällä kartanossa?"
Arvattavasti istuvat he tällä hetkellä autossa, matkalla joko Kuusistoon taikka... Taikka? Helvettiin! Sillä eihän voi tietää, mitä siinä sieluntilassa saattaa vaivaisen syntisen päähän pälkähtää. Se oli kyllä totta, myönsi Paavo Kontiokin mielessään. Ja hän päätti lähettää kaksi sanasta sanaan yhtäpitävää kirjettä, toisen Kuusistoon, toisen kotiinsa. Torin kulmassa pysähtyi Jaakko Jaakon-Lauri.
Vai niin, hänen korkea-arvoisuutensa on puhunut... Mitä hän on maininnut teille? MARTTI: Hän on sanonut, että herra maisterin opintoaika on nyt päättynyt ja että te ensi syksystä saakka aiotte itse ottaa suorittaaksenne ne arkkiteinin tehtävät, joita minä nyt hoidan. Onko hän sanonut todellakin? Ja kuinka kauaksi aikaa hän on sanonut minun jäävän Kuusistoon?
OLAVI: Kas, dominus canonicus! Me emme ole vielä nähneet toisiamme. Terve! MARTTI: Tervetullut Kuusistoon, jalosukuinen dominus magister.
Ei tämä, joka häntä vaivasi, ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimukset, ei, tämä tunne oli niin katkera että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa sanoi hän Mantalle: "Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilposempi". Tuon sanottuaan riensi Liisu kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Ja nyt, kun katsahdit huoneesta ulos päivän puoleen, näit talon pellot ja Luhtaniitun peltojen alla, kauempana toisen, lakeamman niitun, entisen Sompiosuon. Halki peltojen ja niittujen kulki talon tie kohden kirkkoa ja entistä kotoa, juoksi niitusta tiuhaan kuusistoon, siitä pitkin nummea Teerimäen harjulle, joka komeana haamoitti etelässä kimmeltävien pilvien rajalla.
"Tämähän on jotensakin kaunista", arveli hän, "mutta aivan liian lakeata ja sitäpaitse vesiä puuttuu; ja mitä ovat nämä vainiot omiini verrattuina! Entä nuo kurjat mökit tien varrella! onpa häpeällistä, että ihmisten täytyy asua tuollaisissa turmiollisissa loukoissa." Polku loppui kuusistoon; hän katsahti kelloansa ja kulki eteenpäin.
Vielä he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'yön menneeksi. Mutta levättyänsä, riensivät he taasen alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä.
Hänen kirjeensä Kontiolaan oli autonkuljettaja tuonut takaisin sen sanoman kanssa, että vieraat olivat vain tuokio isännän lähdön jälkeen poistuneet. Hänen toinen kirjeensä oli nähtävästi heidät saavuttanut, sillä Jaakko Jaakon-Laurin puhelintietojen mukaan ... hän oli muuten nyt itse par'aikaa paikallisista olosuhteista selkoa ottamassa ... he olivat saapuneet Kuusistoon samana aamupäivänä.
MAUNU TAVAST: Kuin kuningasta on häntä tervehdittävä Kuusistoon. Herra kaniikki: minun sauvani ja minun piispanhiippani. (Martti tuo hänelle arvonmerkit.) Niin, niin, rakas ystäväni: Olavi on nyt oppineempi mies kuin me molemmat yhteensä. Joutukaa! Annettakoon käskyt koko linnanväelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät