Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Eno katsoi kelloansa ja sanoi sitte: »Kello on jo kuusi; ollaan täällä niin kauan, että he ennättävät lähteä, sillä minua haluttaa mennä sinun kanssasi paronittaren vieraaksi. Kyllä minäkin olen tervetullut, koska jo olen hänelle vanhastaan tuttu.» Kello seitsemän läksimme kotiin, ja silloin olivat täti ja paronitar jo menneet.
Olisiko teillä mitään asiaa hänelle? "Olisi kyllä." "Enkö minä saata asiaanne toimittaa?" "Noh, ette juuri nyt. Kyllä minun tarvitsee häntä tavata." "Nuori herra istuu sitten, kyllä hän pian tulee." Leski lähti toimiinsa ja Elias käveli huoneessa edes takaisin, katsoi kelloansa tavan takaa sekä hyräili jotakin nuottia.
"Mutta jos emme onnistui?" "Ei se tee mitään. Jos emme nyt onnistuisi, onnistummehan vasta; meidän hänen rahansa ovat, jos ei hiljan niin hitain; me otamme ne hänen kotoaan jolloinkin, jos emme nyt saa. Nyt ei saa omantunnon koiraa päästää irti." "Katso kelloas, aika kuluu, minä pelkään että hiljastumme." "Kohta kymmenen", sanoi käsketty, katsoen kelloansa tulitikku-valkean valossa.
Minä tiedän, että hän antaisi henkensäkin, jos sillä saisi minut onnelliseksi mielensä mukaan, mutta kun minun onneni ei nyt satu olemaan sitä laatua, kuin hän on toivonut, niin on hän kova ja kylmä kuin jää.» Mikki katsoi kelloansa, se oli kuusi. »Lyyli minua jo odottaa,» ajatteli Mikki, ja nyt läksi hänkin Surmasalmelle.
Vait on meri, varma pessimisti, kantaa laivat sekä kantaa aatteet, tekee työtä yhteishyödyn, hymyy joskus hiljaa, salaperäisesti niinkuin tukkukauppias, mi istuu konttorissaan, katsoo kelloansa, päättää päivällisen odottavan. Katso! Tieteet kukoistaa ja taiteet, ihmiskunta edistyy ja aika siivin siirtyy kohti ijäisyyttä; meri antaa silakkaa ja suolaa eikä enää huoli huomisesta.
Varhain kiiruhti vieras osotetulle paikalle Pukkisenmäelle. Koko tunnin katseli hän väsymättömästi jäitä, joita jo kyllä odotusaikana oli tottunut näkemään. Häntä nukutti, sillä tavallista varemmin oli noussut ollaksensa aikanansa paikalla. Mitä enemmän aika kului, sitä useimmin katsoi hän levottomana kelloansa, mutta jäykkänä ja liikkumattomana makasi jää vaikka jo oli sydänpäivä.
Ukkonen lähestyy jyryinensä... Ellei hän vaan jäisi tuonne nyt!« Hän katsoi kelloansa. «Kohta on aika mennä kreivin luo... Siellä odottaa hupainen ilta«. Anna raukka ei tiennyt, kuinka häntä odotettiin, kun hän viimein tuli kotoansa. Hän kulki kiireesti, melkein juoksemalla, päästäkseen majurin taloon ennen pilvien puhkeemista. Mutta yht'äkkiä seisahtui hän.
Mutta siellä he olivat, jopa keskellä sitä; pörssissä kauppamiesten joukossa, jotka hyörivät edestakasin, kilistivät rahaa plakkareissansa, keskustelivat pienissä ryhmissä, katselivat kelloansa ja leikitsivät miettiväisesti isoilla kultaisilla sineteillänsä ja niin poispäin, niinkuin Scrooge usein oli nähnyt heidän tekevän. Henki seisahtui vähäisen kauppamies-parven viereen.
"Rakas Isä, tässä kaikessa piilee vaara, en oikein käsitä sitä, mutta tunnen sen. Käännä kasvos puoleemme ja auta meitä kulkemaan sinun teitäsi!" "Minne nyt?" Juho katsoi ystävällisesti ja udellen nuorta vaimoansa, joka seisoi hänen edessään mustassa silkkipuvussa, isolla huivilla, hattu päässä ja varjostin kädessä. Maria ei vastannut mutta näytti hymyillen Juholle kelloansa.
"Tämähän on jotensakin kaunista", arveli hän, "mutta aivan liian lakeata ja sitäpaitse vesiä puuttuu; ja mitä ovat nämä vainiot omiini verrattuina! Entä nuo kurjat mökit tien varrella! onpa häpeällistä, että ihmisten täytyy asua tuollaisissa turmiollisissa loukoissa." Polku loppui kuusistoon; hän katsahti kelloansa ja kulki eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät