Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Vaan sille, joka on sellaisessa sieluntilassa kuin minä, ja jonka minun laillani ainoastaan tunnottoman epätoivon puuskat saavat lähenemään korkeampaa aineellisuutta, sille on kaikkijumalaisuudessa kieltämättä jotain houkuttelevaa. Tuollainen sulautuminen maailman sieluun, tuollainen henkilöllisyyden häviäminen tuottaa lepoa sille, joka on kärsinyt haaksirikon uskonsa suhteen.
Eräs suomalainen oli asettunut samaan hotelliin asumaan ja häntä tiedustanut. Tuokaan jossakin muussa sieluntilassa sangen epämiellyttävä tieto ei tällä kertaa voinut Johanneksen hyvää tuulta hämmentää. Mies vai nainen? hän kysyi hilpeästi. Mies, vastasi ovenvartia samaan äänilajiin. Vain mies valitettavasti. Maamies? jatkoi Johannes. Hyvä on!
Sanon, että tässä sieluntilassa piilee hyvän nauttiminen; sillä sielu ei todellakaan nauti muita hedelmiä kaikesta omistamastaan hyvästä; ellei se tunne siitä mitään iloa, voimme sanoa, ett'ei se nauti siitä enempää, kuin ei sitä olisikaan.
Arvattavasti istuvat he tällä hetkellä autossa, matkalla joko Kuusistoon taikka... Taikka? Helvettiin! Sillä eihän voi tietää, mitä siinä sieluntilassa saattaa vaivaisen syntisen päähän pälkähtää. Se oli kyllä totta, myönsi Paavo Kontiokin mielessään. Ja hän päätti lähettää kaksi sanasta sanaan yhtäpitävää kirjettä, toisen Kuusistoon, toisen kotiinsa. Torin kulmassa pysähtyi Jaakko Jaakon-Lauri.
Niinä lyhyinä hetkinä, joina minulla oli tilaisuutta siihen, koetin parhaani mukaan tehdä Ransomesta miestä tai oikeammin poikaa. Mutta hän oli melkein epäinhimillisessä sieluntilassa.
Mikko sai vedetyksi ruumiin rekeensä. Hevonen pelkäsi ja pyrki laukkaamaan. Siikalahden isäntä oli harvinaisessa sieluntilassa. Kaikki mitä tässä oli tapahtunut, ruumiin korjaaminen ja leivän antaminen, olivat kokonaan hänen periaatteitaan ja tapojaan vastaan. Tuntui kuin jokin hyväilevä liikutus ja tyydytystä tuottava mieliala olisi sittenkin pyrkinyt häntä syleilemään.
Ei äitikään puhunut monta sanaa, toimitteli waan umpinaisena askareitaan, mutta hän iloitsi sydämessään, nähdessään minkä waikutuksen hänen puheensa oli poikaan tehnyt. Tämmöisessä sieluntilassa oliwat pikku tuwan asukkaat, kun lähettiläs taasen tuli heille wieraaksi.
»Kelvoton ... mitä sinä tarkoitit!» ärjäisi Hautalainen, kun Esa vihdoin nousi ja he taas vastakkain seisoivat. Esa oli tuskallisessa sieluntilassa, puri hampaita, väänsi päätä ja katseli mitään puhumatta lattiaan. Hän kärsi: tarkoitus kun oli niin kokonaan tyhjiin rauennut. »Mitä sinä nyt ajattelet?» kysyi Hautalainen ja laski kätensä Esan olalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät