United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä en sitä kärsi enää kauvemmin, en. Laittakoon isä tuommoisen palvelijan tiehensä ja ottakoon nöyremmän sijaan. MAUNO. Siihenkö virtesi jo päättyi? Anna tulla vaan enemmän, enemmän samaa lajia! Ahaa, nyt vuodatetaan kyyneliä kiukun kyyneliä! Totta totisesti! Ja tuota tuommoista kapinettako minä niin uskollisesti olen rakastanut ja milt'ei taivaan enkelin kalttaisena pitänyt.
Ottakoon Kalevalasta oppia jokainen suomalainen, minkälaiseen ihanaan suhteeseen hyvä ja hellä ihminen voi joutua rakastavaan, vaikka mykkään luontoon. Eikä Kalevala syvässä luonnontuntemuksessaan pysähdy n.k. elolliseen luontoon: elotonkin on sille tajuinen ja tunteva, sekin iloitsee Väinämöisen, tietäjä-ihmisen mahtavasta soitosta. Kun hän ulkona soitti, niin
Lomaa ... mitä lomaa minä tarvitseisin, ei ... muistui vain tuossa mieleeni eräs asia... Istuhan toki, maksetaan nyt edes. Jaha, sekö vielä. Ottakoon tuosta. Ja terve nyt, minun täytyy todellakin joutua. Kai sitä taas tavataan...
Että kehtasi Marja vielä mairitella ja entisiä kalansaaliita muistella... He ovat nuoria ja kauniita. Minä olen vanha ja ruma. Mitäpä hän minusta, kun on semmoinen, joka ottaa. Ottakoon! Ottakoon! Pitäköön! Toinen verkko oli puikkaroitu. Yhä ravakammin Juha liikkui, ei välittänyt, vaikka jokin silmä verkosta repesi. Ottihan se siltä kihlat julki, peittelemättä.
Mutta enhän ole moisesta vaarasta kuullut puhuttavankaan! Huokaa. Vaan mikä kerran on tapahtunut, siihen täytynee mukaantua. Koetan kestää kaikki tyyni niin, ett'ei hän mitään huomaa. Tekeydyn niin iloiseksi kuin mahdollista ja koetan häntä huvitella kaikella tavoin. Ahrén tulee. Jaa, minun pitää nyt lähteä. Ottakoon näitä kahdesti päivässä. AHR
Ehkä hän on rakastunut tyttöön ja toivoo häntä omakseen. Ottakoon vaan Ellin, hyvin sopivatkin yhteen. Oih, miten rumia nuo kukatkin ovat, ei niistä ole mihinkään. Minä olen pikkuinen flikka, Pikkuinen kuin lyyra, Ja herrastaa sen pojan pitää, Joka minun tyyrää; ANNA. Mitä tuosta alituisesta huutamisesta hyötyä on. Sinä saat jättää sen tavan, Elli, korvat tässä muuten ihmisiltä halkeavat.
Mutta eipä ollut enää huokea löytää velan antajoita, ne kun olivat panneet kaiken kärsimyksensä entistenkin odotukseen. Monen tyhjään menneen kysymyksen perästä onnistui Aatu saamaan semmoisella valheella, että Malinen itse käski hänen täältä pyytää. Sillä kujeella irtautui vielä sata, parinenkin, ja niissähän oli ryyppyrahoja toviksi aikaa, ottakoon nyt hallituksen, jos sitä haluttaa.
Mutta Niemi oli nyt kerran saanut sen päähänsä, että nämät talot olivat yhdistettävät, ja hän läksi eräänä päivänä taas Kuuselaan kauppaa tekemään. Hän korotti hintaa ehtimiseen, vaan viimein sanoi Kuusela: »Taloni on minulle rakas, enkä siitä luovu, mutta ottakoon poikasi tyttäreni vaimoksensa, silloinpa tulevat he kerran molempain talojen omistajiksi.
Minä en kuule mitään, minä en tahdo kuulla mitään, vaan menköön seura tiehensä! Pankoon hän, mamselli, pillit pussiinsa, ja ottakoon hynttyynsä ja tuon saatanan viulurempukan, tai miksikä sitä kutsutaan, ja menkää pois molemmin; sillä, Jumalan kiitos; ei poliisi eikä metsävahti ole kaukana ja väkeä kyllin. Berndtsson äkkäsi. Kuulkaas, sanoi hän; tunnettehan te vanhan Marian Anton'illa?
Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiestä? MARIANA. Moni tyttö ennen minua on ollut yhtä hullu ja iskenyt kouransa sotamiehen patruunataskuun. TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tyttö, kelpo tyttö; mutta emäntäs, luulen, ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan. MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-ämmän!