United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen oppinut tuntemaan sinua kelpo nuorukaiseksi", sanoi hän, "ja se on minua sydämmellisesti ilahuttava, jos käyt minua tervehtimässä joka kerta kuu kuljet kylämme kautta. Lupaahan minulle, ettet käy taloni ohi, poikkeamatta sisään." Georg lupasi sen ja vanha Kristiina tuli saapuville jättääkseen vieraalle tuon mainitun kirjeen.
Ellen hyppäsi reippaasti ylös niihin, mutta Henrik jäi seisomaan kirkon ovelle sekä puhumaan papin ja tohtorin kanssa. Tule tervehtimään meitä! sanoi pappi. Minun taloni on teille aina avoinna! Henrik kumarsi ujosti ja meni takaperin ulos vaunujen luo. Se on esikuvallinen nuori ihminen! sanoi pappi, kun vaunut olivat lähteneet. Poika parka! sanoi lääkäri.
"Tavallaan", sanoi Silverius tyynnyttääkseen kiihtynyttä Scaevolaa, "meidän täytyy hillitä prefektiä keisarin avulla ja keisaria prefektin avulla. "Kas, johan olemmekin taloni kynnyksellä. Menkäämme sisään. "Ilmoitan siellä jo teille sen, minkä aion julaista tänä iltana kokouksessa. Se hämmästyttää teitä. Mutta eräitä muita vielä enemmän."
Minä en tahdo että taloni olisi vielä toista kertaa joutumaisillaan aatelisherrain palvelija-hirtehisten murrettavaksi ja ryöstettäväksi, siitä syystä että tytärtäni sanotaan Perth'in Kaunottareksi. Ei, hänen pitää saada tietää, että minä olen hänen isänsä ja että minulla on oikeus vaatia sitä kuuliaisuutta, joka lakikirjassa sekä Jumalan sanassa on käsketty.
"Ole ääneti", ärjäsi vanhus vihasta vavisten, "pidä sisässäsi, Totila, sellaiset ajatukset: ne ovat olleet taloni kirouksena." Hän sai vaivoin itsensä levolliseksi ja jatkoi: "Verivihollisiamme ovat italialaiset eivätkä veljiämme. Voi meitä, jos luotamme heihin.
VOLUMNIA. Nähkääs, tuossa on kirje häneltä, senaatti on saanut toisen, hänen vaimonsa kolmannen, ja luulenpa että on teillekin kirje kotonanne. MENENIUS. Koko minun taloni tänä iltana pemutkoon! Minulleko kirje? VIRGILIA. Niin, varmaankin on siellä kirje teille; olen nähnyt sen. MENENIUS. Minulle kirje!
Aamuruskosta punertava taivas. Siinä Onnen isopaatti odottaa miehiään. Ei taloni rakettu tantereelle Vierelle kukkaisan tien, Vaan aukeilla aalloilla, korkeilla kuohuilla Keinuu mun majani pien'. Siell' vaivat on vainen mun tuttavina, Hauta ain avoinna työss', Käy polkuni köysillä tuiskussa, myrskyssä päivin ja synkässä yöss'.
»Paljon hän on tietysti rikkonut», myönsi Latun emäntä ja vyöliinaansa pyyhittyään kyyneleet silmistään jatkoi: »äärettömästi tietysti joka päivä, joka hetki, vaan onko hän rikkonut suuremmassa määrässä kuin muut, kun Jumala häntä niin rankaisee. Kyllähän sitten minultakin Jumala olisi saattanut kaikki viedä, mieheni, poikani, tyttäreni, taloni, tavarani, jos hän ansioni mukaan olisi tehnyt.
Jos Vinitius olisi tahtonut ottaa mukaansa yksin Lygian, olisi tyttö varmaan voittanut kiusauksen, sillä ei hän olisi suostunut heittämään apostoli Pietaria ja Linusta, mutta olihan Vinitius sanonut: »Lähtekää mukaani! Minun maani ovat teidän maitanne, minun taloni teidän talojanne!»
Jospa se voisi kaikkia turvattomia ja onnettomia hoivata! Mutta jos minun sydämeni oikein puhuu, niin pian minä saan sinut jälleen, lapseni. Minun taloni on pian Ionenkin ja sinä asut yhdessä meidän kanssamme.» Kauhun ele värähti sokean tytön kasvoilla, mutta hän ei itkenyt enää hän oli tyyntynyt. »Mene siis, Nydiani, Ionen taloon annan sinulle näyttää tien.