Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mut, eukko hyvä, Täks yöksi jätä minut yksikseni; Rukoilla mun on tarvis Jumalaa, Ett' armon hymyn tilaani hän loisi, Jok' on, kuin tiedät, syntinen ja nurja. KREIVINNA CAPULET. Työss' olettenko? Tarvitaanko mua? JULIA. Ei, äiti; kaikk' on valmiiks katsottu, Mi huomiseen on juhlapukuun tarpeen.
Maa uhkuu silloin luomisintoansa, Ja voimat silloin työss' on valtavat, Ja halki ilmain elämän soi laulu, Ja yötkin on niin hellät, valoisat! Ihana, armas myös on nuoruusaika: Kaikk' ihaninna silmiin heijastaa. Ja toiveet suuret on, ja suur' on usko, Ja nuorta voimaa rinnat uhkuaa.
Aamuruskosta punertava taivas. Siinä Onnen isopaatti odottaa miehiään. Ei taloni rakettu tantereelle Vierelle kukkaisan tien, Vaan aukeilla aalloilla, korkeilla kuohuilla Keinuu mun majani pien'. Siell' vaivat on vainen mun tuttavina, Hauta ain avoinna työss', Käy polkuni köysillä tuiskussa, myrskyssä päivin ja synkässä yöss'.
Sanat saamasi vie, sano kaikki sa hälle julki ja suoraan, jotta jo suuttuis muutkin akhaijit, viekoitella jos aikoo taas ketä vielä hän heistä, moinen herjainen häpyheitto; mut ei mua silmiin katsoa tohtine kai, jos julkea koira hän onkin. Neuvoss' en, en työss' ole hälle ma kumppani kuunaan; kerran hän mua petti ja solvasi; toistepa tuskin kiehtoo kielellään. Se jo riittää.
Rakkautta meiltä myös Vaatii Herra uskon työss'; Siinä kaikki muuttuu. Joka tahtoo Jumalaa Yli kaiken rakastaa, Ei hän huoli muista; Ruumiin joka jäsenen Tässä työssä rakkauden Alati hän suistaa. Anna ties Herran haltuun! Mä kaikkeni: sieluni, ruumihini Tuon, Herra, sun haltuhus, huomahasi Mull' on ilo siitä Kun kaitset sä niitä Sun sauvallasi. Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan.
Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö, niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö, kuin muistoja murskaten nyt. Hanki jo paksulta peittää maan. Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan ja ystävill' on ylimpänä hyöty. Ol' liian avo sydämein, sen suljen ma työss', ja lapsesta mieheksi vartutaan myös, vaikk' kauvan on leikkiä lyöty. Maailma kulkevi kulkuaan.
Kullakin pystyvä peitsi ja kestävä kilpi nyt olkoon, syöneeks syötelköön kukin valjakon, viimana vievän, vaunut tarkalleen koetelkoon, taistoa vartoin, aamust' iltaan työss' ett' Areen ankaran kestäis. Sill' ei lie lepohetkeä siin', ei tuokion vertaa, ennenkuin erotellut on yön hämy urhojen vimman.
Nyt vieraat ja arkut ja kuormat ja suut On täytettävät, samoin kaikkikin muut, On ystävist' juttua, paistista myös, Ja padat ja lukut ja suut ovat työss' Ja rouva se hymyy ja huokailee taas: Nyt aika jo ois Täält' lähteä pois! Oi juoska nyt, juoskaa ... sinne! ja tuonne! Tieltäni pois! Tuo turkit nyt tänne!
Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi, akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan; mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti. Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna, tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa.
Mitä tahdot tehdä, Sun täytyy tehdä oiti; tahto muuttuu, Ja sill' on syitä, esteit' yhtä monta Kuin kieltä, kättä, seikkaa maailmassa. Näin on tuo täytymys kuin turha huokaus, Mi huojentaissaan tuottaa haittaa vaan. Mut, paiseen ytimeen. Kun Hamlet palaa, Niin mitä teet, ett' isäs potkana Työss' enemmän kuin sanoiss' ilmestyisit? LAERTES. Ma kirkossakin hältä kaulan leikkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät