Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan pääss' on hopeainen tiuku. Kun se tiuku helisee, niin hämy maille lankee, riutuu rinta ihmisten ja miel' on ahdas, ankee. Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan päässä kultainen on tiuku. Kun se tiuku helisee, niin herää hengen härmä, kuudan maita kulkevi ja säihkyy unen särmä.
Nyt huutaa se huuhkain ja hukka, min kummulla uusi on kasvava kukka, se kauhujen, mutta myös kauneuden lilja, jota tarkoitti tietojen, taitojen vilja, ja tahtokin myös monen hengen, mi heili, kun maat oli tyynet ja veet kuni peili ja kansatkin kulkivat kauneutta kohti, hämy yllänsä ylväs ja koi, joka hohti. Yö uhkaa, se raju!
Mutta päivän paiste on siirtynyt puitten juurista puolilatvaan, ja hämy alkaa vuotaa maahan. Lähdemme, samahan tuo onkin, missä kulkee, luonto on samanlaista kaikkialla. Kangas kun loppuu, niin alkaa notko, ja kun notko on kuljettu, niin on taas kangas edessä ja kankaalla uusi ikihongikko. Mutta vähitellen alkaa maa kuitenkin muuttua.
Monesti Lents, ennen kun hämy tuli ja päivän työt olivat päätetyt, jo istui Pilgrimin luona ja Anni samoin vanhempainsa tykönä. Näytti sille, kuin koko talo olisi häviämäisillään.
Tuon käsin koppoen lensi nyt Argontappaja aimo, Hellesponton luo heti ehti ja äärihin Troian, siellä hän asteli kuin soma poikanen, ruhtinassynty, haituvat poskillaan, iän kukkeudess' ihanimman. Taa kun mahtava kumpu jo jäi, kuss' uinuvi Ilos, niin hevot, muulit juoksustaan pysähyttivät, juottaa virrast' aikoivat, hämy yön kun maita jo kattoi.
Ken sen templiin kulki, Liian pyhään kulki, Jotta siks sen risti Merkitsisi julki. Templiss' yö on vuoroin, Raskas kaiho vuoroin; Varjot synkät heittyy Komeroihin kuoroin. Hämy siell' on musta, Hämy liian musta, Jotta mitkään muistot Antais valaistusta. Silmäs siellä kaihtuu, Ja kun noin se kaihtuu, Kaikki kuvat, mielteet Sulta tyhjiin haihtuu.
Mutta tässäkään tutkinnossa hän ei ketään löytänyt, ja vasta nyt rupesi hän maata jotenkin turvallisena, kuitenkin katsahtaen vielä kerran, ennenkun kynttilän sammutti, tapeettiovea vasten olevaan huonekalukasaan. Noin yö on tyyni. Vuoren, järven yli Nyt hämy huntunsa jo levittääpi Ja uni nukkuvaista riennättääpi Pois muassaan.
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
En etsinyt, tiennyt, en kaivannut Sua, vain jotakin kaunista kadotettua, siks seison Sun eessäsi silmät nyt veessä kuin seisoisin lapsuuden Eedenin eessä. Ma tahtoisin olla sun eessäsi nyt, mitä kertoo sun katseesi kyyneltynyt, uni kaipauksen, hämy mielesi, milloin mua muistaen muista et itseäs illoin...
Päivän Sana
Muut Etsivät