United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
takaisin kääntykää, oi, rannoillenne ja älkää ulapalle uskaltako; kenties, mun kadottain, te eksyisitte! Vesillä vierin, joill' ei käynyt kukaan; Minerva tuulen suo, Apollo johdon ja Musat mulle Karhun merkin näyttää. Te toiset harvat, jotka kurkoititte jo varhain leipää Enkelein, mi täällä elättää, mutta kyllästä ei koskaan,
Sai Musat halun keinoin taidokkain myös Psychen lyyran käyttöön opastella, hän että myös vois runoella, mut Sielu pysyi proosallisna vain. Ei soinnahtanut oikein lyyran kieli, vaikk' oli ihanaisin kesäyö. Niin saapui kerran Amor hehkumieli ja koko oppi oli hetken työ. Ruskea eilen viel' oli pääs kuin armahan kutrit jonk' kuva mielessäin väikkyvi kaukahinen.
jos tiedät, missä on Terentius vanha, Cecilius, Plautus, Varro; virka, onko he tuomitut ja mihin kuolonkuiluun?» Oppaani näin: »He ynnä Persius, ma, ja monta muuta tuon oomme kera kreikkalaisen, jota imetti enemmän kuin muita Musat; ens ympyrässä tyrmän tumman oomme. Siell' usein haastelemme kukkulasta, joll' aina asuu ruokkijamme armaat.
jos tiedät, missä on Terentius vanha, Cecilius, Plautus, Varro; virka, onko he tuomitut ja mihin kuolonkuiluun?» Oppaani näin: »He ynnä Persius, ma, ja monta muuta tuon oomme kera kreikkalaisen, jota imetti enemmän kuin muita Musat; ens ympyrässä tyrmän tumman oomme. Siell' usein haastelemme kukkulasta, joll' aina asuu ruokkijamme armaat.
Omanne olla tahdon, Musat pyhät, ja auttakoon mua armas Kalliope, sävelin moisin säestellen mua kuin tuta saivat tytöt Pieroksen, harakat, jotka teitä haastoi kilpaan! Suloinen niinkuin itämaan safiirin ol' ilman hohto ylläni, ja seesnä ens piiriin saakka taivas puhdas päilyi. Taas silmäni sai halun nähdä, koska nyt olin jättänyt ma ilman kuolleen, mi murheutti katsehen ja mielen.
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
Mut ennen ensi kierron täyttymistä sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat niin voitti suloisilla soinnuillansa kuin valo suora valon heijastuneen. Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, joill' ompi väri ynnä suunta sama, saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö,
Mut ennen ensi kierron täyttymistä sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat niin voitti suloisilla soinnuillansa kuin valo suora valon heijastuneen. Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, joill' ompi väri ynnä suunta sama, saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö,
Kuluneet olette uurretut sanat, te joiden tuli todistaa mestarinne hartautta tuhansiin polviin. Vaimo. Ihmettelet, muukalainen kiviä tuossa? Ylhäällä on niitä paljon majani luona. Vaeltaja. Ylhäällä? Vaimo. Suoraan vasemmalle pensaikon läpi, tänne. Vaeltaja. Musat ja Gratiat! Vaimo. Tuossa on majani. Vaeltaja. Temppelin rauniolla! Vaimo. Tuolla syrjässä pulppuaa lähde, josta juon. Vaeltaja.