United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan aseellinen uskaltako kuoleman uhalla astua kuningattaren huoneisin! Käännös, mars! James! Oi, jos sinä olisit ollut täällä, ei tämä kaikki olisi tapahtunut! MURRAY. Jos minä olisin ollut täällä, ei Henrik Darnley olisi teidän puolisonne, eikä Skotlannin lordit teidän vihollisenne! KUNINGATAR. Oi, James, että olisin noudattanut neuvojasi! MURRAY. Siihen on vielä aikaa!
Sinussa ihme ois, jos estehistä vapaana tuonne alas jäänyt oisit, kuin liekki vilkas maahan jäisi hiljaa.» Ja kohden taivasta hän kasvot käänsi. Toinen laulu Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen ajanut seuraamaan on pursin pienin mun laivaani, mi laulain merta kulkee, takaisin kääntykää, oi, rannoillenne ja älkää ulapalle uskaltako; kenties, mun kadottain, te eksyisitte!
MARGARETA. Hän on yksin, Dagfinn! RAGNHILD ROUVA. Taivaan viha sinuun iskeköön, jos kiellät häneltä pyhän alan! DAGFINN BONDE. Jumalan nimeen sitte! Isä! Siunattu, onnetoin isäni! Te teeskentelette nöyryyttä hänen edessänsä ja tahdotte hänet pettää niinkuin Juutas. Elkää uskaltako häntä lähestyä! Te ette saa häneen koskea, niin kauvan kuin minä olen hengissä.
Karjapiiat, joiden keittotaito ei ulottunut herneitä ja läskiä ylemmä, kuuntelivat tätä ehdotusta suuresti kummeksien ja kysyivät, pitikö heidän heti käydä teurastamaan. Teurastamaanko? toisti hämmästynyt Riikka. Ei, sitä älköön kukaan uskaltako. Piiat rohkenivat kumminkin kysyä, mistä paistit sitten saataisiin. Paistitko? vara-emäntä sanoi. Totta kai paistit ovat valmiina aitassa.
takaisin kääntykää, oi, rannoillenne ja älkää ulapalle uskaltako; kenties, mun kadottain, te eksyisitte! Vesillä vierin, joill' ei käynyt kukaan; Minerva tuulen suo, Apollo johdon ja Musat mulle Karhun merkin näyttää. Te toiset harvat, jotka kurkoititte jo varhain leipää Enkelein, mi täällä elättää, mutta kyllästä ei koskaan,
Sen työn jätän sinulle. Balafré, auta sinäkin sisarenpoikaasi. Vaan älköön kukaan uskaltako häiritä Dunois'n metsäkarjunpyyntiä.» Tietysti Durward suostui ilolla tähän työnjakoon, ja kumpikin heistä läksi ajamaan omaa ajettavaansa, saaden seuraa ja apua muutamilta harvoilta huoveilta, jotka jaksoivat pysyä heidän rinnallansa.
"Ei, sire Tristan, älkää uskaltako niin uhkarohkeaa yritystä! Minä vien kirjeen teidän puolestanne, tunnen hyvin hovin asukkaat." "Luopukaa tuosta tuumasta, sire Ogrin; kuningatar on jäävä teidän suojelukseenne; yön tullessa lähden matkaan aseenkantajani kanssa, joka pitää huolen hevosestani." Kun illan varjot laskeutuivat maan yli, lähti Tristan matkaan Gorvenalin kanssa.
Suomen lahti suosii aina uskollisuutta, rakastaa rehellisyyttä. Se ei suotta vaikeuta vilpitönten matkaa, mutta vilppi älköön uskaltako koskaan sen halttuun heittäytyä, sillä vääryyttä vihaa meri ja murskaa sen tekijät vastustamattomin jättiläisvoimin. Siksipä on valokin, yksinpä etäinen aurinkokin rakastunut siihen ja lempensä lämmön täydellä hehkulla se suutelee sitä.