Miksi te sanotte niin pilkallisesti: vai niinkö? Jos tietäisitte, mitä olette ollut minulle ja kuinka lähellä, ette sanoisi noin ... jos tietäisitte kaikki tilaisuudet, milloin olette ollut minun luonani tuskaani lievittämässä ja häpeään haihduttamassa ... kuinka ensi illasta saakka olen teitä avukseni huutanut ... teille pyhittänyt henkeni, sieluni ja tunteeni, jotka eivät koskaan ole olleet eivätkä tule olemaankaan kenenkään muun kuin teidän omanne ... sillä niihin ei kenelläkään muulla ole ollut sitä oikeutta kuin teillä ... ja teille minä olen ne säilyttänyt puhtaina ja koskemattomina... Eikö niillä ole teille mitään merkitystä ... ettekö anna niille mitään arvoa?

Käyttäen sydämen kieltä Nyt omanne etsikäätte. Mies, kun vaimoa valitset, Pyydä tyttö työsuvusta, Kodin kunnossa pitäjä: Ei tule kylän kävijä. Tyttö, kun valitset miestä, Ota rohkearotuinen, Joka ei väisty vastuksissa Ei jätä turvatta kotia. ER

Minä olen aivan valmis, sanoi d'Artagnan, mutta sitä ennen tahtoisin olla varma eräästä seikasta. Mistä sitten? kysyi mylady. Siitä, että te minua rakastatte. Olenhan jo selvästi osoittanut rakastavani teitä. Siinä tapauksessa on ruumiini ja henkeni teidän omanne. Kiitos, uljas rakastajani! mutta samoin kuin minä olen osoittanut teille rakkauteni, osoitatte te myöskin minulle, eikö niin?

Muuten tahdon huomauttaa, että olen ajatuksissani vain uudestaan sovittanut kokoon teidän jo valmiin suunnitelmanne. Olen ainoastaan kulkenut teidän jäljessänne, seurannut jo avattua uraa. Keksintö on kokonaan teidän omanne! Teillä on siihen meidän kaikkien tunnustama etuoikeus! Toivon, että te jouluksi julkaisette seikkaperäisen selostuksen menettelytavastanne ja sen tuloksista."

Lyhyesti, hyvä neiti, te ette antanut minun puhua loppuun, tahdoin sanoa: jos se, mikä on omani, minulta niin häpeällisesti pidätetään, jos ei kunnialleni anneta mitä täydellisintä hyvitystä, niin minä en, hyvä neiti, voi olla teidän omanne; sillä maailman silmissä en ole sen arvoinen. Neiti von Barnhelm ansaitsee tahrattoman miehen.

"Mitä se minulle kuuluu? En minä tuollaisia osta." "Maljakko on omanne, herra. "Eräs kestiystäväni on antanut toimekseni tuoda se teille. "Ottakaa se, olkaa hyvä." Hän pisti maljakon Tejan käteen ja pujahti väkijoukkoon. Välinpitämättömänä Teja avasi sinetin ja otti maljakosta asiapaperit ruveten niitä silmäilemään.

Oletko Jumalan poika, Kristus siunatun sikiä?" Jesus vastasi vakaillen, Sanoi suulla julkisella: "Et usko tätä todeksi, Vaikka suullasi sanelet, Ennen kuin näet minua Päällä pilvien tulevan Voiman kanssa korkealla." Teki vaaksalta vakoa, Sanoen sanoja näitä: "Julkinen Jumalan pilkka Tämän suusta suitseneepi; Ei tarves todistajia, Korvat kuulevat omanne."

Yhteinen kansa pitikin näitä kuninkaansa omaisuuksia arvossa ja pitivät häntä itseänsä niin rakkaana, että he suurempien verojen kautta tahtoivat lisätä hänen tulojansa. Vaan kuningas vastasi: "Minulla on kylliksi omaani; pitäkää teidän omanne, ehkä sitä kerran vielä tarvitsette."

Emäntä oli joutunut muiden tuttujen seuraan, mutta Vappu viipyi Iikan luona ja hänen säälinsä yhä kasvoi, kun Iikka sydämensä pohjasta valitti: »Jumala minua kurjaa armahtakoon, sinä se kaiketi otit sitte juustonkin?» »Niin, se on ollut ja mennyt, mutta sehän oli teidän omanne eikä teidän pidä sitä surra.

Olen rakastanut teitä, Paul, ensi näkemästä asti, ja te olette ensimmäinen, ainoa rakkauteni. En tiedä, pitääkö minun kirota vai siunata sitä hetkeä, jolloin teidät näin; tiedän vain, että koko sieluni on teidän omanne. Herminie...