United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistanpa ai'an, jolloin lasna muinoin ma kirkassilmänä ja huoletonna kuin päivän säde leikin, laulelin; kotoinen lahti päilyi peilityynnä, kotoiset koivut huojui huminoiden ja käki kukkui mulle riemujaan.
sävelin moisin säestellen mua kuin tuta saivat tytöt Pieroksen, harakat, jotka teitä haastoi kilpaan! Suloinen niinkuin itämaan safiirin ol' ilman hohto ylläni, ja seesnä ens piiriin saakka taivas puhdas päilyi. Taas silmäni sai halun nähdä, koska nyt olin jättänyt ma ilman kuolleen, mi murheutti katsehen ja mielen.
Vimpari oli niin hyvillään ettei saanut senkään vertaa sanaa suustaan. Hän oli aivan kykenemätön ilmaisemaan sanoilla ajatuksiaan, mutta silmät loistivat ja niissä päilyi vedet. Salaa pyyhkäisi hän muutaman kerran poskille norahtaneet kyyneleet, mutta niitä pyrki tulemaan toisia ja hänellä oli muutenkin niin vaikea olo, että hän pistäytyi ulos tynnyttelemään.
Ol' armas hän kuin aukeneva kukka, Kuin kuvustansa käyvä liljanen; Kaulalle valui kellertävä tukka, Silmistä loisti sini taivosen. Ja sydän hällä raitis, puhdas päilyi, Kuin lähde keskell' lehdon varjokkaan; Siell' onni, tyyni, rauhallisuus säilyi, Se kuvas kukkamaailmata vaan.
Ja mairehin metsänlampi, Niin kirkas ja hiljainen, Se päivyttä heijastaissaan Lepäs ihmeitä uinaillen. Sen pintahan aarteena päilyi Värivaihtelut, valkeus, Ja metsän ja vuorien kesken Suli sointuhun kaikkeus. Avaruuksien auhtoja maita, Ikiloistoa uinaillen Näki tanssissa tahdikkaassa Ikimaalimat tähtöisten.
Näin unta, että valkomajoissaan siell' asui suuri, suora, ylväs kansa, niin kuulu kunniastaan, tarmostaan ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa. Sen kansan aatos tulta salamoi, sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla ja kiurun lempenä sen kieli soi ja mieli päilyi niinkuin kaste mailla.
Eläköön ainian se maa, Mi moiset miehet kasvattaa, Ja eläköön sen kansa! Se oli henki Hämehen, Sen ihanuus ja toivo sen, Mi päilyi sielussansa: Eläköön kansa Hämehen! 1870=luvun alkuvuosilta? ER
Meidän aikamme meni kumminkin enimmästi katsellessa ihanoita, laajoja näköaloja, joiden joukossa Välimeri ja Karmel etunenässä vetivät huomiomme puoleensa. Parin viikon kuluttua näimme täältä taas tuon meren, jolla olimme matkustaneet öitä ja päiviä päästäksemme siihen maahan, jossa nyt olimme. Tällä kertaa päilyi sen pinta tyynenä kuin kuvastin.
Tuon jyrkän kallion alla päilyi syvä, sinertävä järvi ihan ihmissilmän tavoin kuvastaen läheisiä esineitä tyyneen pintaansa. Näköpiirin reunan alle painuva kesäinen aurinko koristi kulta- ja purppurareunuksilla läntisellä taivaalla välkkyvät pilvet, joiden kuvat veden kalvossa näyttivät hiljaksensa liikkuvan.
Oli niin ihana, kaunis kesäpäivä kuin toivoa suinkin voi. Koko Saimaa päilyi rasvatyynenä, ei tuulen löyhähdyskään sen pintaa rikkonut. Lukemattomilta kaskimailta kohonnut hieno sauhu oli kuin ohuena harsona laskeutunut koko seudun yli, joka senvuoksi väriltään vivahteli vaaleansinisenä ja sinipunervana.