Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Jos nähdä tahdotte tai kuulla», alkoi tuo peljästynyt taas, »Toskanan taikka Lombardian miehiä, ne tänne käsken. Mut vähän väistykööt nuo kynsipirut, pelätä ettei tarvis kostoansa, ja minä, paikalleni jääden tähän, sijaani yhden kuusi muuta laitan: vihellän vain, mi meill' on merkkitapa, kun joku tahtoo pintahan.» Gagnazzo
Ja tuuli kun joskus tyyntyy sekä taivas seijastuu, niin kaunihit kangastukset veen pintahan heijastuu. V
Maapallon nuorna kerrotaan myös tulikehrä olleen, Joss' aaltoeli kalliot ja vuoret virtana; Kun hiukan vanhui, kerrotaan maan kuoren kovaks' tulleen, Vaikk' ydin malmivuorineen viel' uhkui kuumana. Vaan ydin kuuma pintahan kuohutti kukkatarhat, Loi maahan avull' auringon puut, ruohot, pensastot, Eläimet riemuks' toisilleen niin halvimmat kuin parhaat, Täynn' elämää, täynn' onnea viherti vainiot!
Milloinka salama sen leimahtaa? Hän vuorilla viipyy, allansa kansa pauhaten juhlivi maalia vailla kuin korvessa Siinain Israel muinen. Hän vuorilla viipyy, kasvoista kasvoin katsovi Elämän ankaraa Herraa, min ikuiset käskyt piirtävi pintahan kylmän ja karmaan kalliopaaden. Hän vuorilla viipyy, allansa joukko juhlivi huoleton, tanssivi eessä kuvien kultaisten, kangastuskaarten, jumalien outoin.
On valtias kaatunut, purppurarusko riutunut Pohjolan pakkastaivaan, aurinko kirkkain varjojen helmaan vaipunut, kullaten köyhän ja kylmän viluisen tienoon, siunaten sammunut luojista suurin. Väki roskainen voittanut? Ei, kolmasti ei! Oli liiaksi kova se timantti, min pintahan tuhoterän iski voimaton viha, voittaen timanteista säihkyvin murtui.
Ja mairehin metsänlampi, Niin kirkas ja hiljainen, Se päivyttä heijastaissaan Lepäs ihmeitä uinaillen. Sen pintahan aarteena päilyi Värivaihtelut, valkeus, Ja metsän ja vuorien kesken Suli sointuhun kaikkeus. Avaruuksien auhtoja maita, Ikiloistoa uinaillen Näki tanssissa tahdikkaassa Ikimaalimat tähtöisten.
Niin suuret on suojat siellä, salit hohtaen huikaisee, sadat soihdut seinillä räiskyy, tuhat tuohusta leimuelee. Ja tuuli kun joskus tyyntyy ja taivas seijastuu, niin kaunihit kangastukset veen pintahan heijastuu.
Te polvistukaa, miljonat, valtiaan eteen, kun voittojensa vaunut ne ylitsenne käy, hän kovimmista kovin on, vahana vaipuu ken käskynsä valtaa ei tuntevan näy, te taivutte, uudesti-luojanne taltta kun raivoten marmorinne pintahan lyö, te vapisette, luovat ovat ankaria aina, ja murtaminen aina on ankaran työ! Te vaaditte vapautta, meluavat joukot! Ei vapautta teille!
»Jos nähdä tahdotte tai kuulla», alkoi tuo peljästynyt taas, »Toskanan taikka Lombardian miehiä, ne tänne käsken. Mut vähän väistykööt nuo kynsipirut, pelätä ettei tarvis kostoansa, ja minä, paikalleni jääden tähän, sijaani yhden kuusi muuta laitan: vihellän vain, mi meill' on merkkitapa, kun joku tahtoo pintahan.» Gagnazzo
Päivän Sana
Muut Etsivät