Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kiitos, kunnia! tulj apu silloin; Hän, mi syntyi kankaalla kun tuuli, Pilven veikko, niinkun ukon nuoli, Maahan iski, vainojan hän murti, Avull' on mä toisten elänynnä, Juureton kun kuusi kaatununna Toista vasten, vaivaks itselleni, Ollessani kuorma raskas muille; Toki hengen lahjall' annan arvon Kirkon luota taistosta jos kääntyy Jalo nuorukainen voittajana."
Kuitenkin toivoit, että oisin taipunut puhumaan pulpettisi aarteista. En luullut, että rovasti ois vaipunut niin syvään liejuun, joka onnensa on löytänyt, joll' lapset, vaimo on, eloa uhmaa avull' lompakon?
Siis Venäjän majat yksmielisest' He valloitit väkeväst' päänäns. Hän voiton siis sai niin urhollisest' Eik' enempää muistanut hätääns; Ja iloa täynn' Läpi vallein hän käy Näin Jumalan avull' hän soti!
Vaan puhu vihdoin, aimon Akhilleun suo tosi kuulla, hän ehkäpä suostuu. Taivaisten avull' ehkäpä sun sanas sankarin mielen taivuttaa; sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan. Mutta jos esteen lie jumal-ilmestys joku tuonut, jos sanan moisen Zeult' emo korkea saattanut ehk' on, niin sinut ainakin laittakohon kera kaikkien muitten myrmidonein, hädäss' ett' apu, valkeus oisit akhaijein.
Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan Englannin äidit saatti, joiden pojat Nyt hajan lepää hurmetanterella; Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin Syliinsä tapaa virttynyttä maata; Ja huokealla saatu voitto leijaa Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla; Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu Ja tervehtii Bretagnen Arthuria Englannin sekä teidän kuninkaaksi. ENGLANNIN AIRUT. Iloitkaa, Angers'n miehet!
Maapallon nuorna kerrotaan myös tulikehrä olleen, Joss' aaltoeli kalliot ja vuoret virtana; Kun hiukan vanhui, kerrotaan maan kuoren kovaks' tulleen, Vaikk' ydin malmivuorineen viel' uhkui kuumana. Vaan ydin kuuma pintahan kuohutti kukkatarhat, Loi maahan avull' auringon puut, ruohot, pensastot, Eläimet riemuks' toisilleen niin halvimmat kuin parhaat, Täynn' elämää, täynn' onnea viherti vainiot!
Mutt' ei talttunut silti huoleni Herakleen, jumalaisen poikani, vuoksi, turmaa tuumien kun sinä Pohjoisen avull' ilmat raivoon nostatit kaikki ja taa meren aution kauas sait hänet kantaumaan, Kos-saaren kansavan rantaan. Vaan hänet varjelin sittenkin sekä vein hepokuuluun Argos-maahan taas, monet vaikk' oli vaikeat vaiheet.
SALLA. Vaan ennen riisua Voin sielultani halvan asuntonsa, Kuin suosiolla nähdä rakastaa Vähemmän vielä Meijerhoffia. SANNA. Rakastaa? Hurja tyttö hupakko! Näethän sukusi ja itsesi Kohoovan arvohon ja kunniaan, Ja palmikkosi tiedät hohtavan Juur Meijerhoffin avull' ylevistä Helmistä.
Ja ulkolukuja me tullessamme Kuiskaajan avull' emme kangerra; Vaan pyöritelkööt silmiään jos kuinka, Me pyöryn pyörimme ja katoamme. ROMEO. Minulle soihtu! Mieleni ei juosta; Se raskas, synkkä on; ma pidän tulta. MERCUTIO. Ei, Romeo hyvä, tanssia sun pitää. ROMEO. En, totta. Teillä kevyet on kengät Ja kevyt mieli; mun on lyijyn-raskas, Se liikkumattomaks mun maahan kiintää.
Haavaas hoidelkoon asemies. Minun itseni täytyy mennä Akhilleun luo, hänt' yllyttääkseni taistoon. Taivaisten avull' ehkäpä saan minä sankarin mielen taipumahan, sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan." Virkki ja riensi jo pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät