Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ensimmäinen laivasto-osasto, joka oli kokoonpantu uudenaikaisista taistelulaivoista ja vanhentuneista risteilijöistä, oli vasta 15 p. lokak. 1904 lähtenyt liikkeelle Libausta. Se oli liian myöhäistä, koska Port Arthuria jo piiritettiin; se oli liian aikaista, koska jään saartama Vladivostokin satama vasta huhtikuussa 1905 oli avoinna laivastolle.
He olivat jo hyviä tuttuja, melkein sinuttelivat toisiaan ... se sattui kuitenkin vielä vain välistä kuin vahingossa, mutta muuten kutsuivat he toisiaan nimeltä. Eikä Elli enää ollenkaan Arthuria ujostellut. Kyllä häntä oli hupakko ollut, kun oli silloin ensin aikonut pakoon juosta!...
Arthuria harmittivat kaikki nämä puheet ja varsinkin viimeinen. Hän tiesi, etteivät pojat häntä jättäisi rauhaan moneen päivään. Mutta minkä hän sille taisi, kun häntä pyydettiin kelkkaan istumaan! Ja vähitellen rupesi häntä harmittamaan koko tyttö. Kaikki asiat rupesivat näyttämään aivan toisilta. Elli oli kömpelö, kehnosti puettu ja miltei moukkamainen.
Valmistuneella Siperian radalla pyörii herkeämättä sotilasjunia lännestä itään, uusia taistelulaivoja lähtee puhkuen Kronstadtista Port Arthuria kohti Venäjän Tyynenmeren laivaston vahvistamiseksi. Joulukuun 24 p. 1903 Japani tekee uusia ehdotuksia ja pyytää niihin vastausta ennen 7 p. tammik. 1904, mutta sitä saamatta.
Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan Englannin äidit saatti, joiden pojat Nyt hajan lepää hurmetanterella; Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin Syliinsä tapaa virttynyttä maata; Ja huokealla saatu voitto leijaa Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla; Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu Ja tervehtii Bretagnen Arthuria Englannin sekä teidän kuninkaaksi. ENGLANNIN AIRUT. Iloitkaa, Angers'n miehet!
Kas, kas, kuinka sinä olet huolenpitäväinen... Tietysti et osannut... Minä osaan aina, mutta sinä et milloinkaan... Sanopa, Elli, enkö minä osaa ... todista hänelle... Osaako hän? Osaa. Ja siitä tuli Elli vähän rohkeammaksi, kun sen sanoi. Mutta ei hän vielä olisi uskaltanut katsoa Arthuria silmiin. Niin, no, nyt sen kuulit... Te tietysti olette yhdestä puolin.
Ellin koko olennossa oli semmoinen notkeus ja reippaus, kun hän kelkasta hyppäsi, että muut tytöt Arthurin mielestä hänen rinnallaan olivat posliinivauvoja. Ei, mitäs minun pitäisi pelätä? ja Elli katsoi rohkeasti Arthuria silmiin vastausta odottaen... Jos sattuisi kaatumaan... Mitäs sitten, nousisi ylös! Minä vedän nyt vuorostani kelkkaa mäen päälle!
Sigridkin heltyi ja puristi Ellin rintaansa vastaan ja suuteli häntä. Kuule, Elli, sano nyt, mikä sinun on? Ei mikään... Onko sinun siksi ikävä, kun et voi tanssia? Elli ei vastannut. Mutta Sigrid juoksi yht'äkkiä pois ja palasi kohta takaisin, vetäen Arthuria kädestä. Ja nyt me tanssimme piiritanssia! Tytöt, piiritanssia!
Soitettiin, soitettiin ... joku tulee, Sigrid...! Mutta Sigrid ei päästänyt Elliä irti. Pyöritteli ja heitteli ympäri salia... Päästä, Sigrid, päästä irti ... se on sinun isäsi...! Ei se tee mitään. Eikä se ole isä ... se on minun veljeni... Niin, Elli, sinä et ole nähnytkään vielä Arthuria... Sigrid herkesi pyörittämästä. Ei, ei, en minä nyt ... mennään sinun kamariisi...
Eikä hän tahtonut saada silmiään irti tuolta kiiltävältä lattialta ja noista tanssivista pareista, jotka sitä pitkin liukuivat. Arthuria seuraamasta hän vähän väliä silmänsä tapasi. Hän tanssi Iidan kanssa ja johti franseesia. Välistä hän jätti naisensa paikoilleen ja lähti muita viemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät