United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellin koko olennossa oli semmoinen notkeus ja reippaus, kun hän kelkasta hyppäsi, että muut tytöt Arthurin mielestä hänen rinnallaan olivat posliinivauvoja. Ei, mitäs minun pitäisi pelätä? ja Elli katsoi rohkeasti Arthuria silmiin vastausta odottaen... Jos sattuisi kaatumaan... Mitäs sitten, nousisi ylös! Minä vedän nyt vuorostani kelkkaa mäen päälle!
Jonkin ajan kuluttua päästi toinen mies kimeän vihellyksen, joka kaikui terävänä talvi-ilmassa, ja sen kuullessaan edellä hiihtävät pojat seisahtuivat. Pian matkamiehet olivat yhdyttäneet edellä hiihtäneet. Mies seisahtui ja käski poikien vetää kelkkaa. Hän tahtoi mennä edeltä katsomaan yöpymispaikkaa. "Heikki, ota Antin kirves", virkkoi hän ottaen kelkasta toisen, ja "lähdetään nyt.
Vaimo veti henkeään ja vastasi ponnistellen: »Lehtimäeltä.» »Haluttaisiko tulla rekeen tuonne ensimmäiseen kylään asti?» »Voi Jumala!» Se oli ainoa, mitä vaimo sanoi sumun tapaisen hymyilyn kohotessa silmiin ja huulille, kun hän liikkui Varpulaisen matkarinnin ääreen. Mutta Valeen täytyi auttaa lapsi kelkasta, itse vaimo tuskalla pääsi rinniin. Kelkka sidottiin reen perään.
Nuorempi otti kelkasta waateriepuja ja kääri niitä hänen ja itsensä ympärille, mutta erinomaittain jalkoihin. He heittiwät kelkkansa tielle ja paniwat maata lumelle aiwan tien wiereen likelle erästä kuusta. "Minua palelee", sanoi wanhempi. "Maataan hywin liki toisiamme!" sanoi nuorempi. "Kyllä me kuolemme tähän." "Saattaa niin käydä.
Huomaamattani olimme jo tulleet rantaan. Sotamiehet, joita oli neljä henkeä, nostivat varovasti ruumiinarkun kelkasta. Kukin nosti oman kolkkansa olalleen, ja näin sitä sitten jatkettiin matkaa läpi kaupungin. Minä olin viidentenä saattojoukossa. Ihmiset seisattuivat tuota kummaa katsomaan.
Ja parahtaen kohti kurkkua itkemään minä huudan ja vaadin, että meidän on hetipaikalla käännyttävä takaisin ... »ja jos sinä et lähde, niin sinä olet paha poika ... ja minä lähden yksin kotiin äidin luo»... Tai minä hyppään pois kelkasta ja alan juosta tietä pitkin.
»Ette suinkaan, neiti, enää pelkää», sanoi Jori, kun he nousivat kelkasta radan päässä. »En», sanoi Elsa, vaikka vielä häntä peloitti, mutta halutti laskea.
"Et sinä sitten jaksa vetää kuormaa kotiin", sanoi tämä. "Istuudu kelkkaan!" Nyt Vappu huomasi, että Antti oli vielä pahemmin kiukustunut, joten hän piti viisaimpana heti hypätä kuormalle, ja nyt Antti veti niin kiivaasti, että kelkan jukko ja jalakset rasahtelivat. Kotiin päästyä Antti viskasi kuorman kelkasta hangelle.
Matka oli joutusasti kulunut ja minut nostettiin pois kelkasta seisomaan pellon aidan viereen, joka oli lähellä kirkkoa, ja hyvä, että muistan, kuinka minua nostettiin, sillä koko huomioni oli sillä hetkellä kiinnitetty kirkkoon ja tapuliin, jossa kellot paraikaa täydellä mahdilla pauhasi.
Siis jo samana iltana suoriuduin matkalle, jättäen kotiin osan kirjoista ja kuvista, joita äiti lupasi kaupitella, ja niin minä lähdin, vetäen tavaroitani pienessä kelkassa. Noin kello yhdeksän aikana tulin erääseen taloon Limingan kirkon kylässä. Irroitettuani kirja-korin kelkasta, astuin pirttiin, kantaen koria kainalossani.