Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Hän wilkuili ympäri huonetta, nähtäwästi etsi hän jotakin ihmistä; tuota illallista kello=juttua ei hän näyttänyt muistawankaan. Hänet nähtyänsä istui suntio johonkin huoneen nurkkaan, ikäänkuin piiloon häneltä, mutta Tiitus huomasi kuitenkin hänet ja asteli suoraan suntion luokse. "Hywää huomenta, Kolinen! Saanhan minäkin tulla tapuliin", sanoi hän iloisesti. "Etkä saa."
Kun minä jäin waatteita waihtamaan, silloin kuin te lähditte tapuliin, niin pitipä hän aika musiikin. Hän sanoi teidän yökaudetkin lyöttää rämppyyttäneen sitä, niin että kello wiimein herkesi käymästä. Hän aikoi lyödä seinään koko rämpän; jos lienee jo lyönytkin... Kukahan tässä walehtelee?" selitti Tiitus toimessaan. "Hym...! Kyllä sinä olet semmoinen", sanoi tähän waan suntio.
Siitä pälkähästä pelasti hänet Sydänmaan Jussi kumppaninensa, kiskoen hänet jotenkin armottomasti sisäpuolelle. "Tuommoinenko se mainio kello nyt on, jota ei saisi katsoakaan?" sanoi Tiitus, sittenkuin hän oli wälinpitämättömänä kuunnellut tapuliin pääsemisensä historian. "Semmoinenpa se on." "Eihän tuo näytä oikealta malmiltakaan." "Wai ei.
Kirkon ympärillä oli kiviaita, joka yhtyi kahtaalta tapuliin, niin että ovi sen holvin alatse oli samalla porttina kirkon pihalle. Vähän matkaa kirkosta oli pappila ja sen ympärillä pienoinen kylä kalastajatupia, pari kauppapuotia ja leipuri. Kirkon takana ylinnä muita oli kalliolla luotsimaja ja sen riuku ja tullipäällysmiehen asunto.
Minäkin olen kuullut, että Kolisella on uusi ja kummallinen kello, missä se nyt on?" sanoi joku kirkkomies. "Kyllä kaiketi se on niin koreasti herennyt käymästä", ehätti Tiitus sanomaan, nauraa wirnistellen. "Kuulithan sen, ettei se ole ... mutta eihän sitä toki kaikille luuletko tapuliin pääsewäsi?" sanoi suntio ja hän oikein wapisi hätäymisensä tähden.
Paljon oli semmoisiakin, mitkä eiwät ensinkään olleet saaneet minkäänlaista lupaa, mutta yhtäkaikki oliwat lyöttäytyneet matkaan, toiwossa, että joku hywä onni toimittaisi heille tapuliin pääsyn. Niiden joukossa ei waan Tiitusta nähnyt. Juhlallisesti ja arwokkaan näköisesti asteli suntio hitain askelin edellä ja hälisewä joukko meluten jäljessä.
Kaikeksi onneksi eivät he kumpikaan minua huomanneet, mutta minä katselin tarkasti heitä ja kuulin minulle tuntemattoman pojan sanovan sille, jonka tunsin: Tule, Jaakko, tapuliin katsomaan kun soitetaan!
Kaikki häntä tahtoiwat hywitellä ja mielitellä, ja päästä hänen kanssaan niin likeiseen ystäwyyteen kuin suinkin mahdollista, sillä hänhän se isoa kelloa soitti ja hänenhän awullaan sitä tapuliin pääsi, jos pääsi.
Yksi ja toinen pyyteli häneltä lupaa päästäksensä hänen kanssaan tapuliin. Enimmiten ei hän ollut noita pyyntöjä kuulewinaankaan, kulkea kyssytteli waan ja hyräili; joskus istui hän arwokkaan näköisenä, molemmat kädet ristissä rinnan päällä.
Hän kääntyi aiwan wälinpitämättömän näköisenä pois ja alkoi muiden kanssa iloisesti hölistä muita asioita. Paljon oli tapuliin luwatuita, mutta paljon enemmän luwan saamattomia. Toiwon ja ilon hohde loisti luwansaaneiden kaswoilla; oikein he käsiään hykerteliwät pelkästä ilosta ja malttamattomuudesta. "Woi, woi kun tulisi aika!" sanoi eräs poika käsiään hieroen ja hymyssä suin.
Päivän Sana
Muut Etsivät