Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Ah, nyt selkenee kaikki minulle!" huudahti hän. "Siinä siis selitys Charlotten kummalliseen käytökseen! Hänkin uskoo samaa! Luuleeko hän syntyneensä Karolinenlustissa? Eikö niin? No, saanhan sitte selkoa, kuka on ottanut tämän huolellisesti kätketyn salaisuuden jälleen puheille sekä selittänyt sen niin väärästi.
ELIN. Voi, voi, Sylvi, olisitpa nähnyt, kuinka ihastunut hän oli Kariniin, sitten kuin sinä läksit. Ja tiedätkös mitä? Saanhan kertoa sen Sylville, Karin? KARIN. Ei, elä viitsi! ELIN. Kyllä minä kumminkin kerron. Ei Sylvi sitä etemmäksi vie. Tiedätkös, hän melkein teki rakkauden tunnustuksen Karinille, siinä kun he kotiljongia tanssivat. SYLVI: Loruja! ELIN. Ei, ihan totta saat uskoa minua.
Nora, etkös koskaan enää muista minua? Nora. Tulen varmaankin useasti muistamaan sinua ja lapsia ja tätä taloa. Helmer. Saanko kirjoittaa sinulle, Nora? Nora. Et, et koskaan. Siihen et saa lupaa. Helmer. Oh, mutta saanhan kumminkin lähettää sinulle Nora. Ei mitään; ei mitään. Helmer. auttaa sinua, jos sitä tarvitsisit. Nora. Et, sanon minä. Minä en ota vieraalta mitään vastaan. Helmer.
Koska Em'ly tahtoo sitä, ja koska hän lisäksi on levoton ja pelästynyt, jätän hänet tänne huomiseksi. Saanhan minäkin jäädä!" "Ei, ei", lausui Mr. Peggotty. "Sinun ei tule joka olet nainut mies taikka melkein nainut hukata kokonaisen päivän työtä. Eikä sinun käy yhtä haavaa valvominen ja työtä tekeminen. Se ei kelpaa. Sinä menet kotiin ja panet maata.
»Kyllä minä nyt menen; saanhan olla tädin apuna, ja ehkäpä pääsen kuulemaan, kun Iiriä tutkitaan.» »Niin, mennään vain kaikin, sitte saan vähän sinunkin kortteeriasi asetella. Nappularattaille kyllä mahdumme mukavasti; vähemmän heiluvat, kun sinä ja Iiri takaistuimella istutte.» »Mutta minun on vaikea sieltä ajaa», virkkoi Pekko. »Itse minä ohjat pidän», sanoi matami.
Mut itseni kieltäin, taaksi meren aavan, aution pakenin. Elon kalliin ainiaaksi mä pyhyydelleni uhrasin. Ja mietin: kerran saanhan moninverroin sulta, mit' annoin pois. Joka uhraus palkitaanhan: elo eikö suurin uhraus ois ? Et laskene synnikseni, elon luoja, ett' eloa ikävöin: kovin polttivat kyyneleni, kovin kalvoi kaipaus päivin, öin.
Minä vain luulen, että hän on mustasukkainen minulle, tiedätkö, sillä näyttää siltä kuin hän ei sietäisi, että minä pitelen poikaa, ja olenhan minä sentään hänen oma äitinsä... Saat nähdä, että hän taas nukkuu»... »Minä en todella häneen koske, en vähääkään, Alette, saanhan minä»... hän kumartui kehdon yli. »Nyt kuuluvat tuovan sinulle teetä saliin, Jakob.
Menkää te yksin, minä jään ennemmin kotia. Saanhan kutsua pikku Clemmyn tänne leikkimään kanssani! Hän tuo Juban kanssansa, ja Blanche on hyvin mieltynyt Jubaan, vaikka se raappi sitä." "Hyvä, kultaseni, sinä saat leikkikumppanisi tänne ja minä menen yksin." Kenelm oli vallan hämillänsä. "Te ette mene, Miss Mordaunt; Mrs Braefield tulee olemaan hyvin pahoillansa siitä.
PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään. HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi? PIRKKO. No, te jos jäätte. Mutta muut kaikki pois, ja väleen! KORTESUO. Mennään minun kammariini siksi aikaa. MIKKO. Elähän huoli, Pirkko, minä sinulle vielä näytän! PIRKKO. Näytät sinä! Minkähän tuota näytät? Nyt sukkelasti, Husso. Nostetaan seppeleet sisään.
Elkää vaivatko itseänne ... saanhan jostain talosta järven rannalta, jos jotain tarvitsen. Ja hän meni vieraasti ja virallisesti hattuaan kohottaen. Elli jäi katsomaan hänen jälkeensä. Mikä häntä vaivasi? Hän oli ollut niin omituisen jäykkä ja juhlallinen koko päivän. Melkein kuin jostain loukkaantunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät