United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sano hänelle Stein! että hän menee Gotsyyn ja on siellä, muuten hän ikäänkuin verta himoitseva susi, kuten hän onkin, ajetaan Sokolnits linnasta. Mene ja sano hänelle etten enää eläessäni tahdo häntä nähdä ja älköön hän minua vaivatko, muuten en maksa hänelle luvattua eläkerahaa! Stein kumarsi ja meni hänen käskyänsä toimittamaan. Kreivi Albin sangen kovin peljästyi.
"Oi äitini, älkää suotta itseänne vaivatko tuommoisella puheella, ei ole vanhan ilo siellä, missä nuoren, eikä nuoren siellä, kussa vanhan; jos häntä seuraisin, olisin kuten häkissä lintu". Muori otti nyt kihlat esille, sanoen: "Katsoppa näitä kaikkia, mitä sinulle, torpan tyttärelle, on tarjona! Eiköhän toki minun tyttäreni ymmärrä ottaa, mitä vain kerran hänelle tarjotaan".
Olavi oli alkanut päästellä valjaita. Antakaa minäkin autan. Ei, ei, elkää vaivatko itseänne, saan minä tämän itsekin. Mutta Elli tahtoi välttämättä olla apuna. Minä olen vanha hevosmies, sanoi hän. Ja yhdessä päästelivät he kumpainenkin puoleltaan auki tapit, remmit, soljet ja vyöt ja kannattivat kumpainenkin aisastaan kärryjä.
"Sitte aloin näin: 'Suokaa anteeksi hyvä rouva Baxter; mutta minä olin niin varomatoin, että annoin tuulen viedä nenä-liinani akkunasta ulos, ja se putosi teidän kukka-tarhaanne. Olisitpa nähnyt mikä ihastuttava pune nousi hänen poskillensa, kun hän vastasi kohteliaasti: 'Minä riennän oitis noutamaan sen sinulle! 'Ei suinkaan', vastasin minä, 'älkää vaivatko itseänne.
Ilta tulee viileäksi ja paitsi sitä yö kohta on tulossa. Käykäämme sisään huoneisin ja jutelkaamme siellä hauskemmista asioista, äidistäsi ja isänmaastasi; älkäämme vaivatko itseämme noitten uppiniskaisten, pölkkypäisten, laiskojen murjaanein tähden." Herra Vanderstraten nousi tuoliltansa ja astui verkalleen leveitä, hyvästi siivottuja hietakäytäviä taloon päin.
Isäsi käy vanhaksi, ei jaksa enää yksinään hoitaa taloa, mielelläänkin hän nyt ottaa kotivävyn. Ja mistä luulet, että paremman saa kuin Mikko on? Niin rivakkaa työntekijää ei ole toista, sen takaan. ANNA LIISA. Heretkää, elkää vaivatko itseänne turhaan. Ei siitä kumminkaan tule mitään. HUSSO. Tulee! Minä sanon että tulee! ANNA LIISA. Ei tule. Vaikka suostuisikin isä, niin minä en suostu.
Ja tuo, joka yhdellä hyppäyksellä vaunuista laskeutui, totta se lienee vanhin kreivi, pikku Torsten! Ja kuinka iso ja komea hänestä on tullut! Ja kuinka hän on pappaansa! Pitäkää suunne kiinni, ystäväiseni, tiuskaisi kamaripalvelija, älkääkä vaivatko heidän armojensa korvia tyhmillä lörpötyksillänne. Muuten sanon teille, ettei se olekaan kreivi Torsten, vaan nuori kreivi Kustaa Aadolf.
"Niin, mutta älkää nyt pastori kulta vaivatko itseänne, minua oikein hävettää, olisihan tyttärenikin mielestäni voinut käväistä isäänsä katsomassa, mutta nähkääs. kun kerran on tullut vanhaksi ja sairaaksi ja köyhäksi, niin silloin ei juuri kukaan ole halukas tulemaan", lisäsi hän enemmän itsekseen, ja tylsä, tyytymätöin ilme kuvastui maallisten kipujen ja onnettomuuksien viimeisenä jäännöksenä hänen kasvoillaan.
Minä sitävastoin ja Jumalan avulla poikanikin minun jälkeeni pidän kiinni esi-isäini päämäärästä: kohottaa kansaa sen alennustilasta ja vuorostamme polkea sen sortajat jalkaimme alle. Te ymmärrätte siis, herra kreivi, että meidän välillämme ei voi olla mitään yhteistä korkeintaan jokin kauppa-asia. Olkaa sentähden hyvä älkääkä vaivatko itseänne. Näytelmä alkaa.
Palkinnon saanut maailman näyttelyissä POSTINHOITAJA. Se on tarpeetonta, älkää vaivatko itseänne. REPPUNEN. Sitten minulla on saippuata myöskin, ehta ruusunsaippuata. Hurmaava haju, verraton vaahto! ainoastaan 50 penniä kappale POSTINHOITAJA. Ettekö kuule? Olenhan minä jo sanonut teille, ett'en mitään huoli. Sitä paitsi rouvanikaan ei ole kotona, niin ett'en