Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kun ihmisellä on oikein kiire, niin ei löydä lakkiakaan päästänsä. Tapulin ovet avattiin vihdoin, ja kymmenkunta kerjäläispoikia nousi tömisten ylös. Nythän oli harvinainen nautinto saatavissa: päästä tapuliin ja saada vielä soittaa kellojakin.
"No miksen...? Minä soittaisin teille awuksi", sanoi Tiitus ällistyksissään. "Waikka mitä tekisit, niin et saa." "No miten? Sanokaapas." "Eihän sinne kaikki ... ja mitäpä sinulla siellä tehtäisiin walehtelijalla", sanoi suntio totisesti. "Kah, kun on kärtynen!" sanoi Tiitus ja heitti koko tapuliin pääsemisen hitolle.
Kirkko ja kellarikin oliwat kyllä lukossa, mutta mitä, eihän lukot hiisiä pidätä. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, siliä nyt oli jouluaamu. Sillä wälin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiwät tienneet hänestä niin mitään.
Matka oli joutusasti kulunut ja minut nostettiin pois kelkasta seisomaan pellon aidan viereen, joka oli lähellä kirkkoa, ja hyvä, että muistan, kuinka minua nostettiin, sillä koko huomioni oli sillä hetkellä kiinnitetty kirkkoon ja tapuliin, jossa kellot paraikaa täydellä mahdilla pauhasi.
Mikseivät ovet itsestään avautuneet, luukut lentäneet selko selälleen, kellot alkaneet itsestään soida ja kutsua heitä sinne? miksen minä juokse sinne, tempaa avaimia, riennä tapuliin, soita heitä isäni omaan kirkkoon? Talo oli lahden pohjassa, rantaan laskeutuvalla rinteellä, ja salmien läpi näkyi siintävät selät etelää kohti.
Ei ollut häntä helppo tuntea tuossa puolihämärässä, mutta wiimein hän kuitenkin keksittiin Tuiweroisen Tiitukseksi. Muiden hitautta hywäksensä käyttäen, oli hän hätäpikaa waihtanut waatteita jonkun toisen miehen kanssa, peittänyt puoleksi kaswonsa kaulahuiwillansa ja oudon pukunsa, wäentungoksen ja hämärän awulla aikoi hän pujahtaa luwattujen mukana tapuliin.
Ja selvästi saattoi huomata, että venäläisetkin ymmärsivät kellonsoiton merkityksen sillä he ampuivat tornin luukuista sisälle, jotka lukkari oli avannut selki seljällensä, että ääni sitä paremmin pääsisi ulos. Silloin tällöin kiiti luoti tapuliin ja tunki siellä jykeviin hirsiin, mutta siitä ei vanha soittaja ollut millänsäkään. Hän soitti uupumatta että hiki valui virtoina hänen kasvoillansa.
Toisia tuli ja toisia meni, ja selwästi näki, että kansaa tuli oikein tulwimalla kirkolle. Olipa siihen syytäkin, sillä uusi isokello oli taasenkin ostettu. Se oli wiime wiikolla juhlallisesti tuotu kirkolle ja ripustettu tapuliin. Sillä ei oltu wielä kertaakaan soitettu, mutta pyhä=aamuna aiottiin antaa sen äänen kuulua kaikelle kansalle ja siten se uudistaa.
Jo oli kellonsoittaja ja joku toinen mies noussut tapuliin ja he panivat kellot moukumaan; juhlapäivän kunniaksi. Ensin alkusoitto, sitten papille tulokellot ja viimeiseksi pienimmällä kellolla pimputettiin rippimiehille. Kirkonmenot alkoivat. Suntio avasi sakastista kirkkoon tulevat ovet ja kappalainen astui juhlallisesti alttarille pitämään rippisaarnaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät