Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan 60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä.
"Niistäkäästä tuota kynttilää, siinä on jo niin pitkä karsi, alkaa käydä niin pimeäksi, ja antakaa tänne pullo, että mä saan herneen", sanoi ukko, samassa pyyhkäisten takkinsa hihan suulla silmiään. Minä sekä niistin kynttilän että annoin hänelle pullon. Hän maisti pikkusen ja antoi sitte aarteensa takaisin. Hän ei näkynyt olewan nykyään mikään wiinan ahmari.
Päälliseksi ei oltu Heikin sinä ilmoisna ikänä nähty olewan juowuksissa, waikkei hän wiinan maistamatonkaan ollut. Tämä lisäsi wielä suuressa määrässä kunnioitusta Heikkiä kohtaan. Näin oikeastaan oliwatkin asiat, waikka tosin löytyi paljon semmoisia tyhmiä, jotka eiwät antaneet arwoa millekään muulle kuin sille, joka oli yli tarwettensa saanut haalituksi kokoon rikkauksia.
"Lähdetään ulos ... eihän tuota tähän lattialle", sanoi Juho. He meniwät. Nurkan taa päästyänsä otti Juho pullon powestansa ja löi kepakolla siitä kaulan poikki ja antoi wiinan juosta maahan. "Siellä se nyt on", sanoi hän sitten. "Sielläpähän olkoon, ja älköön koskaan takaisin tulko", anoi Matti.
Kun waan sain runsaammasti kaloja, waihtelin ne aina wiinaan, sillä wiinan himoa en saanut enää lannistetuksi, mutta wälttämättömiä elämän tarpeita en kuitenkaan enää juonut; kassaa ei kuitenkaan tullut wanhan päiwän waraksi, sillä wiina wei kaikki, mitä liikenemiin oli. Woi, woi!
Juteinilda. -1844. N:o 7. Kaksi Wakaista Runoa. Jak. Juteini. Wiipurissa. 1844. Mainio teurastamisesta. Kerju-poika. N:o 8. Kaksi Leikillistä Runoa. Jak. Juteini. 1844. Wilu-taudista. Wiinan syndy. N:o 9. Wakaisia Runon Päitä. Jak. Juteini. 1844. N:o 10. Leikillisiä Runon Päitä. Jak. Juteini. 1844. N:o 11. Jak. Juteinin Hupauksia. Wiipurissa 1844. N:o 12. Jak. Juteinin omatekoisia Sanan-Laskuja.
Kirkko ja kellarikin oliwat kyllä lukossa, mutta mitä, eihän lukot hiisiä pidätä. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, siliä nyt oli jouluaamu. Sillä wälin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiwät tienneet hänestä niin mitään.
'Maksakaahan sitten waan suorastaan wiinan hinta, jos teillä on senkään werran rahaa', sanoi jolsa nainen, wieläkin kyllin pisteliäästi. 'Rahaa etteikö meillä rahaa? Kun osaisit häwetä. Wai ei ole rahaa... mutisi renki Pekka ja kaiwoi kukkaroaan. Senkin seitsemän kertaa tuli hänen leweisiin hyppysiinsä kukkarosta wiidenpennin ja pennin rahoja, joita hän luuli hopearahoiksi.
Kun hän oli itkusta wähän tyyntynyt, lupasi hän, tyrskien ja niiskuttaen kokewansa nyt tästä edespäin rukoilla Jumalaa, että hän woittaisi kiusauksensa. Hän lupasi koettaa kantaa ristiänsä kärsiwäisyydellä ja wieroittaa itsensä pois wiinan juonnista se oli Jumalan etsiwä armo, joka Asarissa noin puhui.
Pojat eiwät pettäneet ukkoa, sillä he antoiwat hänelle wiisi penniä jokaisesta mongerruksesta, ja ukko oikein hykersi ilosta käsiänsä saadessaan niin paljon rahaa. Tuo kaikki huwitti poikia niin paljon, ett'eiwät he näyttäneet mitään muuta näkewän eikä kuulewan. Sillä ajalla, johon tämä kertomukseni on kuuluwa, oli wielä tuo turmiota tuottawa kotitarpeen wiinan=poltto woimassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät