Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Ja navetassa märehtivät lehmät pitkällään parsissaan, niinkuin ei heiltä olisi mitään puuttunut. Vaan kun Heikki palasi joulukirkosta ja näki jonkun aikovan piiskalla hevostaan sivaltaa, niin huusi hän: Elä lyö! jolloin mies kääntyi jälelleen niin ihmeissään, että jäi lyönti lyömättä, ja pudotti piiskan kupeelleen rekeen. Jouluaamu.
No niin, miksi loukkaantua siitä näin? Olikohan tietämättänsä vielä epäillyt ja toivonut erehtyneensä? Harhaluuloista oli niin vaikea luopua. Mutta nyt ei ainakaan semmoisille sijaa ollut. Sanni kihloissa! Oi, että hän, Siiri, saisi kuolla ja kadota. Häntä ei kukaan kaipaisi eikä muistelisi. Sanni kaikkein vähimmin... Aika kului. Oli jouluaamu. Siiri heräsi siihen, kun kirkonkellot soivat.
Kirkko ja kellarikin oliwat kyllä lukossa, mutta mitä, eihän lukot hiisiä pidätä. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, siliä nyt oli jouluaamu. Sillä wälin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiwät tienneet hänestä niin mitään.
Pian toinen toisensa perästä valmistui ja meni ulos kamarista. On jouluaamu! Outo hiljaisuus vallitsee kaikkialla, vaikka äidillä, isolla sisarella ja Liisalla onkin paljon askaroimista saadakseen kaikki niin toimitetuksi, ett'ei kenenkään sen vuoksi tarvitsisi olla kirkkoon menemättä. Kimeitä kulkusia kuului ulkoa.
Yhtenä miehenä oli seurakunta pyytänyt saada hänet neljänneksi vaalisaarnaajaksi, ja yhtenä miehenä olivat kaikki antaneet äänensä hänelle. Ja tuossa hän nyt seisoi saarnastuolissa ensimmäistä kertaa oman syntymäseurakuntansa sielunpaimenena. Ehdottomastikin muistui hänen mieleensä jouluaamu, jolloin hän ensi kerran oli nuorena ylioppilaana noussut tähän pyhään paikkaan.
Niin hän lausui aamiaista syödessään ja pisteli ahkerasti poskeensa ohrapuuroa. "Niinhän se on", sanoi Muikkulan Matti siihen ja muistutti: "mies syö, mies saa, miehelle Jumalakin antaa". Se oli melkein samaan aikaan sekin. Oli jouluaamu. Kirjavana kiilui taivaan kansi, ja hopeanhämärän valovirran vuodatti maanpäälle kiperäsarvinen keltakehästään pilkistävä kuu.
"Anna lasten nukkua", kuiskasi äiti Maijalle, "ne heräävät itsestään kyllä varhain ennättääksensä kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät akkunoihin!" Molemmat menivät, ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi. Vilaukselta näkyi vaan kiharatukkaisia päitä pehmeillä pään-alaisilla. Pimeässä välkkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautasien alla. On jouluaamu.
Oli kaunis, valoisa talviaamu. Täysikuu kumotti taivaalla ja kynttiläin valo näkyi joka ikkunasta K:n pitäjän kirkonkylässä, sillä nyt oli jouluaamu, ja silloinhan köyhinkin mökkiläinen hankkii itsellensä kynttilän. Seppälän kestikievaritalossa oli kello täsmälleen viisi, kun pieni tyttönen astui tupaan.
Ja todellisuus oli tällä hetkellä jouluaamu Norjan tiettömillä tuntureilla.
On jouluaamu juhlivaa, Kun varhain kellot kaikuaa, Ja kirkkoon rientää harras kansa. Kauniisti siellä urut soi Ja juhlallinen kaikk' on toimi. Te maalla käsitätte, oi! Sen rauhan, minkä joulu toi, Paremmin kuin sun siskos Toini. MIK
Päivän Sana
Muut Etsivät