United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jospa minulla olisi wielä kymmenen penniä lisäksi, niin..." "Mitä niin?" sanoi eräs poika, katkaisten siten lauseen. "Niin saisin korttelin wiinaa", sanoi ukko ilosta loistawin silmin. "No, harakkatanssia wielä, niin minä annan kymmenen penniä!" sanoi eräs poika uhraawaisesti. "En, sitä en tanssi", sanoi ukko melkein harmissansa. "No, mutta kymmenen penniä!" "En sittenkään." "Wiinakortteli?"
Kun hän oli paremman wointisena, teki hän kaikenlaisia kelwollisia käsitöitä, joita myöskenteli kylällä ja niillä saaduilla rahoilla osti hän wiinaa ja joi sitten niin kauan kuin sitä riitti. Ei sitä kertaa hän ollut juowuspäissään, ett'ei hän aina silloin itkenyt yksinänsä ja silloin kuultiin hänen aina sanowan hiljaa: "Wäärä mammona."
Eräänä kertana oli hän noutanut koko kuorman wiinaa ja ruwennut sitä taaskin metsässä myöskentelemään. Kun hän oli itsekin ryyppymies, oli hän tullut juowuksiin ja silloin ei ollut tietysti waromisesta paljon haaraa.
Asari oli todellakin pöhnässä, sillä ennenkuin hän tuli wanhaan kotiinsa, möi hän anelemiansa leipäpalasia ja osti niillä saaduilla penneillä wiinaa, jonka hän sitte ryyppi muka karaistaksensa siten luontoaan. Aamulla warhain lienee talossa pidetty pieni neuwottelu, sillä heti Asarin ylös noustua tuotiin hänelle wanhat, mutta kumminkin puhtaat ja eheät waatteet, jotka hän puki päällensä.
Niiden jälkeen toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä liemiä myös sopii lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa. Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman päästä, lapsille wähempi.
Hän jaksoi kaiken tuon rajattoman haukkumisen wihastumatta kantaa; Hän sanoi waan nöyrästi: "ette te osaa minua niin pahaksi panna, ett'en minä ole wielä paljoaki pahempi". Asarista näytti kaikinpuolin tulewan nyt toinen mies. Hän ryhtyi innolla työhön ja taloudellisiin toimiin käsiksi; wiinaa hän ei maistanutkaan.
"Onko sinulla nyt wiinaa muassasi?" "On yksi pullo." "Särje se pullo ja laske wiina maahan, kehoitti Matti ja katsoi tutkiwasti Juhoa silmiin. "Minä yhden kerran ryyppään ... sitten en enään yhden ainoan kerran waan", sanoi Juho ja raapi korwantaustaansa. "Ei ainuttakaan kertaa tahi ei meillä tule mitään liittoa. Ken ei ensimäistä kertaa woi itseänsä kieltää, hän ei woi toistakaan. No!"
Niinkuin hän oli aikonutkin, oli hän torpasta saaduilla rahoilla pitänyt kauppaa, mutta semmoista, joka nielasi wihdoin koko torpan hinnan. Hän oli, näette, ostanut wiinaa kaupungista summissa, kuljettanut sen työpaikoille metsiin, jossa hän sitä sitten pitkin linjaa myöskenteli toisille työmiehille. Hywän aikaa oli se menestynytkin, mutta eihän semmoinen tawara kauan salassa pysy.
Toisten matkatowerien matkakapineet oliwat eri ryhmissä, kaikenni toisella taholla, sillä he eiwät tahtoneet enään seurustella Matin kanssa, koska hän tyhjästä rupeaa loikumaan ja päätään riputtamaan, eikä enään aio ryypätä wiinaa.
Kirkko ja kellarikin oliwat kyllä lukossa, mutta mitä, eihän lukot hiisiä pidätä. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, siliä nyt oli jouluaamu. Sillä wälin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiwät tienneet hänestä niin mitään.