United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rukoilkaa Häneltä woimaa uuteen elämäänne, Hän woipi teitä auttaa." Näin sanoen lähti mummo mennä könttyröimään omalle mökillensä, jossa hän wähillä waroillansa elää kitusteli erään pienen tyttösen kanssa, "sillä", kuultiin hänen usein sanowan, "ei hän tahdo elää kenenkään rasituksena". Heikki oli kuullut joka sanan waimonsa ja anoppinsa keskustelusta.
Lähdemme porstuakamariin, siellä saamme wapaammin puhua", kuuli Heikki waimonsa äitiwanhallensa hiljaisesti sanowan. "Onko siinä nyt perää, kun ihmiset sanowat Heikin kaupunkimatkallaan maantien ojassa ajelehtineen awutoinna juowuksissa...? Woi hywä Jumala mihin minun lapseni piti joutua", sanoi muori itkua pusertaen kamariin tultuansa. "Rauhoittukaa nyt, äiti.
Kun hän oli paremman wointisena, teki hän kaikenlaisia kelwollisia käsitöitä, joita myöskenteli kylällä ja niillä saaduilla rahoilla osti hän wiinaa ja joi sitten niin kauan kuin sitä riitti. Ei sitä kertaa hän ollut juowuspäissään, ett'ei hän aina silloin itkenyt yksinänsä ja silloin kuultiin hänen aina sanowan hiljaa: "Wäärä mammona."
Mummon sairaus oli kuolemaksi, ja sydämessään suri ja itki Kerttu äitiänsä. Hänen oma tilansa tuli myös aina arweluttawammaksi, ja hänen murheena näkyi yhä lisääntywän. Kerran, kun hän näytti olewan erinomaisen raskaalla mielellä ja sywissä ajatuksissaan, kuulin hänen sanowan: 'armas äitini!
Hän hypähti ylös niinkuin käärmeen pistämänä ja työnsi tuimalla sysäyksellä minut pois luotaan, niin että olin siitä wähällä kaatua. 'Eikö se wielä ... kyllä minä sinulle kirjot ... et minua wasta... kuulin minä hänen katkonaisesti ja wihasta kähisewällä äänellä sanowan. Mitä sitten tapahtui, on minulle tietämätön, sillä minä olin pyörtynyt. Kun minä toinnuin horrostilastani, oli jo päiwä.
Sulhasen ystäwä, Karilan Heikki, tarkasteli sulhasen kylmää ja yhtäkaikkista asemaa ja hänen kuultiin ääneensä, mutta hiljaa, sywän huokauksensa perästä sanowan: "Asari rukka!" Mäntylän Taawa seisoi muiden morsianpiikojen joukossa alakuloisen ja miettiwän näköisenä ja hänenkin kuuli joku, tuskin kuultawasti, sanowan: "wäärä mammona!"
"Hän on taas saanut wiinaa ja silloin ei hän syö, haaweksii waan ja wäliin itkee", kuulin emännän sanowan. Kun talonwäki oli syönyt, meni itsekukin kamariinsa maata. Minä ja ukko jäimme kahden tupaan, sillä minullekin oli tehty sinne wuode ja ukon makuusija oli siellä entisestään. Minä panin maata, mutta unta ei tullut.
Kun hän oli melkoisen ajan ollut tuossa asemassa, kuultiin hänen hiljaa, ikäänkuin mutisten sanowan: "kyllä se wielä hywäksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sitten hän, ikäänkuin unesta heräten, koetti olla niin iloisa ja eläwä kuin suinkin oli mahdollista, mutta tuo teko=iloisuus ja lewollisuus ei woinut olla kauan näkymättä ja wiimein se katosi taas kokonaan.
"Tässä ei auta nyt siiwous eikä mikään, waan ylös nyt pitää nousta; kello alkaa käydä jo kymmentä", sanoi Longman perään antamattomasti. Samassa ruwettiin kiireesti kolkuttamaan owea. Rouwa kiirehti kyökin kautta porstuaan. "Onko nimismies kotona?" kuultiin kolkuttajan sanowan. "Ei, ei hän ole", sanoi waimo. "Missäs hän on? Minulla on kiire enkä joutaisi odottamaan."
Woi hywä Jumala, mitä minun pitää kuulla ... eihän tuo ennen tuommoinen..." kuuli Heikki tulijan katkonaisesti sanowan. Samassa otettiin awain sukkelasti kamarin owesta pois. Sydän lensi Heikiltä kylmäksi, kuullessaan tuon wanhan, wapisewan ja tutunomaisen äänen. Se oli hänen anoppimuorinsa, joka tuli, kuultuaan Heikin kaupunkiretken, asiaa tarkemmin tiedustelemaan.