United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän halusi saada perheensä helmassa nauttia lepoa kaikista häiriöistä ja toimista, jotka häntä ahdistivat, vaan se että häntä epäiltiin serkkunsa murhasta, teki kodin hänelle tukalaksi ja hän olisi tahtonut antaa paljon, jos olisi voinut entisen tilansa kotonansa ansaita.
Tarjouduin sen vuoksi kerran ratsain saattamaan häntä Jeskovoon, se oli hänen tilansa nimi. "Katsopas vaan!" virkkoi hän. "Vai tahdot sinä nähdä minun valtakuntaani? No olkoon menneeksi! Näytän minä sulle puutarhan, ja talon ja puimalavan ja kaikki. Kyllä minulla on jos mitä." Me läksimme. Meiltä oli Jeskovoon kaikkiansa noin kolme virstaa.
Vaikka Scrooge oli tähän aikaan hyvin tottunut haamujen seuraan, pelkäsi hän tätä äänetöntä henkeä niin kovasti, että hänen polviansa värisytti, ja hän huomasi, että hän tuskin pysyi pystyssä, kun hän hankki seuraamaan sitä. Henki seisahtui hetkeksi, niinkuin hän olisi havainnut hänen tilansa ja tahtonut antaa hänelle aikaa tointua. Mutta Scrooge'n oli vaan sitä pahempi olla.
Noi teit tallihin tilansa, Luoksi luontokappaliten, Aasien asuinsialle. Syntypäivä päälle käypi. Syntyi soimessa Jumala, Herra pahnoilla parahin! Toiset silkissä sinisnä, Punaisena purpurassa, Kulta kiiltävä käsissä, Sormissa kivet koreat! Herra heinillä suloinen, Kapaloissa kaunis Luoja. Isä istui taivahassa,
Laukaus kuultiin kuultiin aina etelään saakka, jossa istui kalpeana rouva. Hän pyörtyi ensin; tajusi sitten koko tilansa surkeuden ja tahtoi yksin alkaa alusta täällä. "Minä olen uneksinut elämäni suloisen puolen," sanoi hän, "nyt alkaa sen todellinen puoli. Minä osoitan olevani yhtä suuri kuin hän, vaikka en seuraakkaan häntä hautaan." Hän alkoi elämään todellisesti.
Kenelmillä on tietysti täysi oikeus tehdä sillä mitä hän tahtoo, ja meidän täytyy otaksua varmana asiana että hän menee naimiseen; mutta tehköön Kenelm mitä tahansa tilansa kanssa, se ei teihin kuulu, ja teillä ei ole mitään odotettavaa. Arvonimikin kuolee Kenelmin kanssa, jos hän ei poikaa saa.
Jonkun ajan perästä lauhtui miesten riehunta ja vieläpä näyttivät muutamat vaimot säälivänkin sitä tyttöraukkaa. Kuitenkin käsitti Helena tilansa vaarallisuuden; sillä kuinka taisi hän toivoa laupeutta niiltä ihmisiltä, joiden sukulaisia ja ystäviä äsken olivat valkeat miehet tappaneet? Silman parkakin näki itsensä kuoleman-alaiseksi ja odotti joka silmänräpäys keihästä, joka lävistäisi hänen.
Tästä hän ei kuitenkaan liioin säikähtänyt, vaan kysyi seuraavana päivänä neuvoa pöytätovereiltansa, nuorilta lääketieteen opiskelijoilta. Näiden mielestä oli hänen tilansa sangen arveluttava. »Mikäs minua sitten vaivaa?» kysyi Méraut. »Kaikki!»
Kuten näette häntä waiwaa surullinen alakuloisuus, jota olen jo monta kuukautta tieteen kaikilla waroilla koettanut poistaa. Onnettomat tapaukset owat pakoittanut hänen äitillisen hoitajansa, jalon Ebba rouwan, lähettämään hänet tänne hywäin wanhempainsa luo; te huomaatte kohta hänen surullisen tilansa."
Roosa raukka vaivaeli aivojansa löytääkseen jonkin avun tässä hädässä. Mutta mitä taisi hän tehdä? Kenen puoleen voi hän kääntyä? Vihdoin kirjoitti hän raskaalla sydämellä ja sangen vastahakoisesti herttuattarelle. Hän kertoi tilansa ahtauden; hän ei pyytänyt apua, ei, ainoastaan neuvoa ja lohdutusta. Kauemmin kuin oli toivonut, sai hän odottaa vastausta hyvin vähän lohduttava vastaus.