United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suru valtasi kaupungin, kauhu täytti kodit ja sydämet, mutta portit seppelöitiin muratti- ja kukkaköynnöksillä, sillä kuolleita ei saanut surra. Aamulla herätessään kysyi jokainen itseltään, joko hänen vuoronsa tänään oli tuleva. Haamujen joukko, joka alituisesti seurasi Caesaria, kasvoi kasvamistaan.
Meille oikeutta, totuutta opetetaan ja ijäistä ihmisyyttä, miten miekkojen asia päällä maan on suojata syyttömyyttä; siellä itse on oikeus kattoa vailla, monet hoippuvat haudoilla haamujen lailla, yli kumpujen käy kuin huokaus: ei koita kansojen vapautus! Siellä miekan oikeutta opetetaan, miten kansa kuolevi syyttä.
Ja yhden ma varman tiedän sen, kun löydy ei tietä mistään: On työtä tehtävä jokaisen. Puu tutaan hedelmistään. Se usko, ken sitä ei opeta, sitä uskoa täällä ei tarvita, se on uskoa usmien, haamujen, ei uskoa ihmisten. Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä? Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä.
Sitten lähtevät kaikki, kauhistuneina tuollaisesta rohkeudesta, yksitellen hiipimään leveän ja aution Varennes-kadun seinävieruksia, jotka heittävät peloittavan kai'un heidän askelistansa. Elysée huomasi heti olevansa liian nuori ja toimintahaluinen liittyäksensä näiden vanhan Ranskan haamujen seuraan.
Niissä piireissä, joiden elämänkatsomus kuvastuu Homēroksen runoudessa, uskottiin vainajain "haamujen" manalassa viettävän jonkinmoista tajutonta varjoelämää, jossa mistään rangaistuksista ei voi olla puhetta. Joka tapauksessa nämä poikkeukset edellyttävät haudantakaiseen oloon nähden toista, luultavasti vanhempaa kantaa kuin se, mikä eepoksessa muuten vallitsee.
Yö, yhtämittainen eteneminen kaupungista sekä nuo haamujen näköiset olennot kaikki tämä oli nähtävästi tehnyt Chiloniin syvän vaikutuksen, sillä hän vastasi epävarmalla äänellä: "En tiedä, herra. En koskaan ole käynyt Ostrianumissa. Mutta kyllä he vain saisivat ylistää Kristustansa likempänä kaupunkia." Hetkisen perästä hän taasen tunsi haluavansa puhua ja tarvitsevansa rohkaisua.
Ja kun he lukivat harvoja rivejänsä ja kun milloin mikin heistä havaittiin haavojen tai taudin takia kykenemättömäksi sotimaan, silloin nähtiin näiden riutuneiden, ryysyisten, ruudinsavusta mustuneiden haamujen vapaaehtoisesti astuvan tyhjiksi jääneille paikoille; he nukkuivat tuntia vähemmän, he tekivät työtä tuntia kauemmin, he vuodattivat verta vähän enemmän kuin ennen, he kävivät yksi monen verosta, he olivat joka paikassa läsnä ja vihollinen näki kummakseen puolustajain luvun pikemminkin karttuvan kuin hupenevan.
Pelokkaana hän katsahti vastakkaiseen suuntaan, ja kas! korkeasta pimeydestä laskeutui hitaasti samanlaisia varjoja, jotka nopeasti hävisivät oikeanpuoleiseen käytävään ikäänkuin näkymätön ilmavirta olisi niitä vastustamattomasti liikutellut. Ja näiden haamujen kasvonpiirteet saattoi selvemmin erottaa kuin niiden, jotka nousivat vastakkaisesta käytävästä.
Sen ajan katkerasti syyttävien haamujen keskellä on ruhtinas Galitsin puhtaana sankarina, joka aina koetti valvoa voitetun oikeuksia ja parantaa vallotetun maan tilaa, mikäli hänellä oli valtaa.
Tupa paloi perustuksiin asti, eikä sen sijalle enään milloinkaan ihmisasuntoa tehty. Paikka pidettiin kirottuna, eivätkä ihmiset, jotka uskoivat aaveita olevan, uskaltaneet öisin kulkea sen ohitse, sillä molempain rangaistujen haamujen sanottiin siellä pitävän hirmuista menoa.