United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
En apua saanut, en apua saanut, nyt sitä en pyydä, en kaipaakaan. Minä elelen kaukana korvessani ja kehrään öisiä aatteitani ja mitä ma mietin, sen tietävi huojuvat hongat vaan,
Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi, ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi; Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa: ota pois, min jo uhrasin, henki ja maa! P
Ja yhden ma varman tiedän sen, kun löydy ei tietä mistään: On työtä tehtävä jokaisen. Puu tutaan hedelmistään. Se usko, ken sitä ei opeta, sitä uskoa täällä ei tarvita, se on uskoa usmien, haamujen, ei uskoa ihmisten. Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä? Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä.
Siinä tottelikin jokainen mielellään runovärssyn neuvoa, joka vanhan tavan mukaan oli piirretty juuri sen vieressä riippuvaan tauluun: Ken mielivi sisälle askeltaa, Sen jalkimet puhtahat olla saa, Tai parempi ensin ne heittää pois, Niin moittehet kaikki ne välttää vois. Sen viisas tietävi ennestään, Miten vierashuoneissa käyttäytään.
Mutta nyt saakoon myös tämän peitseni kärkeä maistaa, jotta sen mieleni oivaltaa sekä tietävi tarkoin, vieläkö päässee sieltäkin vai pitäneekö jo luonaan viljankasvaja maa, väkevimmänkin joka kytkee." Noin hän vartoen mietti, mut luo jopa juoksi Lykaon vauhkona polvia kietomahan, halu polttava karttaa viel' oli rinnassaan kova kuolo ja kaamea kalma.
Karmaan kallion rintamaa notkosta, rytöjen alta nousee, nousee ja kapuaa mies, joka kalvakalta ja laihalta näyttää, nuorukainen, niin varrelta hento kuin heikko nainen. Mut kulmansa ryppyset nuo ja katse säihkyvä tuo se tuiskuvi hengen tulta ja sielua mahtavaa: se kirkasta on kuin kulta tuo liekki, mi singahtaa hänen silmistä vapaista, voimakkaista, se tietävi miestä, ei hentoa naista.
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus? Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut. Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou'ot muut. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. Kaks lauloi lintua kehdollain ja toinen niist' oli musta.
Näin ikinuorina, riemurinnoin, me merta soudamme sorjin innoin, me käymme tänne ja käymme sinne ja kuka tietävi milloin minne. Kuin helmivyö, kuin tähtihuiske, kuin illan kuiske ja kutsu yön, me soutelemme, me joutelemme ja ihmislapsille laulelemme me meren ihmeitä iloksemme. Pois vienot vierimme jällehen me lakkalaineilla loistaen.
Se missä rauhan saapi, Miss' loppuu tuskani? Niin, missä saanen rauhan? Sen Luoja tietävi. Saanenko sitä ennen, Kuin jäähtyy rintani. Elias. Laula armas impyen', Laula iloks minullen, Laulus' syömmeen levon saa, Huolet, murheet karkoittaa. Riemu täyttää rintani, Lepo vaipuu syömmeeni. Siispä laula, impyen', Silloin kun oon murheinen. Heti kaihon' katoaa, Rauha rintain valloittaa.
Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle. On kaunista kaatua maan eestä varhain, mut sentään sen kuolo on kaunein ja parhain, ken vanhana vaipuu, kun harmajahapsi on kaunis kuin sankari, nuori ja lapsi. Hän tietävi tiensä, min eestä hän kaatuu, hän perheensä puolesta, maan eestä maatuu, vuoks vaimonsa valkean, lasten vuoksi, hän lähtevi taattojen, maammojen luoksi.