Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"No, aina jotain, mutta kun ei mitään yritä." "Hmm," mumisi Matti. "Pyytäisit joltain työkaluja lainalle," jatkoi akka. "Lempoko heitä kerjäämään! Koettaisit itse jotain tehdä, niin kuin kehrätäkin. Kehruuta aina saa ... saapa Tiinakin." "Miten minä kehrään, kun ei rukkia ole!" tiuskasi akka, "ja kuten näet tämän lapsen kanssa kyllä on tuskaa, kun ei yhtään tule yksinään toimeen."
En apua saanut, en apua saanut, nyt sitä en pyydä, en kaipaakaan. Minä elelen kaukana korvessani ja kehrään öisiä aatteitani ja mitä ma mietin, sen tietävi huojuvat hongat vaan,
Ja toinen neidoista kohotti äänensä kuin heleän hopeakellon ja loihe laulamaan: »Hän tahtoisi tehdä niin, mutta hän ei voi. Sillä kieltäessään ja kirotessaankin meidät hän kuitenkin seuraa niitä lankoja, jotka meitä mahtavampi on pannut meidät kehräämään. Minä olen Jumalan Tunto. Ja minä kehrään vihan ja rakkauden lankoja ihmisille. Katsokaa, kuinka he toisiaan hakevat ja pakenevat!
Ja minä kehrään järjen lankoja ihmisille ja maailmankaikkeuteen. Ellei minua olisi, syöksyisivät kuu ja päivä radoiltaan, ei olisi syytä eikä seurausta ja vallitsisi vain sekasorto ja mielivalta. Mutta minä järjestän kaikki, minä ohjaan ja vallitsen kaikki, eikä putoa yksikään varpunen räystäältä ilman minun pudottamatta.
Nyt laula, sirkka, siksikun Päreeni palaa loppuhun, Ja taas saan maata vuoteellain Ja unta nähdä sulhostain. Tääll' istun nyt ja kehrään vaan, Ei rulla viel' oo puolillaan; Ties Herra, milloin täys' on työ Ja pitkän illan päättää yö! Mökin poika. Väsyksiin asti hakkasin, Ja hakkaan uudestain, Ja kirves pystyy kylläkin, Mut puu ei kaadu vain.
Avarilaiset asettuivat voitettujen gepidiläisten alueelle, mutta Alboin siirtyi sotajoukkoineen suurempien tapausten näyttämölle. Kerrotaan keisarinna Sofian kirjoittaneen hänelle pilkallisen kirjeen ja sanoneen Narseen paraiten sopivan kehräämään naisten kanssa palatsissa. Narses siihen muka vastasi: "Minä kyllä sinulle, keisarinna, kehrään vyyhden, jota et niinkään helposti saa selville."
»Pellava-kuontaloni on suuri», lausui hän, »ne täytyy mun jättää tänne Päivälään, mutta rukkineni tulen sun maahasi, nuorukainen, ja kehrään siellä. Illan tullen on mun kuitenkin palajaminen, sillä isäni, jalo Päivä, tahtoo silloin nähdä perheensä koolla, ja vasta aamulla, kun Koitar oveni aukaisee, voin jälleen tulla luoksenne.» Ja Päivätär tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät