United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yht'äkkiä hän syöks esille ja taivuttihe Olgaa vasten kireästi jännitettynä. "Niin, oletko sinä sen nähnyt?" tiuskasi hän. "Kyllä, ja olen minä sen kuullutkin." "No missä?" "Tän'iltana konsertissa." "Ja mitä sanot siitä?" "En mitään " "Et mitään!" "En. Minä en sano mitään muuta kuin tulee sääli tuota nuorta tyttöä. Minä en sano muuta, André ." "Et sinä et sano mitään muuta!"
Tule tänne selittämään valitustasi, minä olen Armfelt.» Toinen ratsumies nousi. »Ja minä olen De la Barre. Molemmat seisoivat rinnan. Antero meni heidän eteensä, mutta sysäsi sivu mennessään erästä jalkaväen miestä, joka tuli täyttämään kiuluansa. »Pois tieltä, talonpoika!» tiuskasi hän. »Etkö näe, että herrat pyrkivät helvettiin?»
Täti huusi kyökkiin piialle: »Stiina, tuo nuoren herran lakki, eikö se ole siellä.» »Tämä uusiko?» kysyi Stiina varmuudeksi. »No mikäs sitten? Kaikkia Stiina kysyy.» »Mihinkäs ne vanhat vaatteet pannaan?» »Takakartanolle», tiuskasi rouva sillä äänellä, kuin että se olisi pitänyt tietää kysymättäkin. Täti asetti Aben päähän sievän lakin ja katseli miten se sopii.
Semmoisia ne ovat ... mutta mitä me nyt tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten käveli hän ukon nenän eteen ja nyrkkiä puiden tiuskasi: "Miksi varastit minulta leivän?" Ukko ei hämminkinsä tähden voinut vastata mitään, katsoa tuijotti vaan vavisten eteensä lattialle.
»Hullusti käy niillekin, jotka vastoin tahtoaan tänne joutuvat, mutta vielä pahemmin niille, jotka, niinkuin te, vapaaehtoisesti tarttuvat paulaan», sanoi Aabel. »Olkaa vaiti, älkääkä pilkatko minua!» tiuskasi Iikka. »Sanokaa enemmin, oletteko missään nähneet Anteroa.» »Olen kyllä», vastasi Aabel. »Minä olin etuvartijana ja näin hevostani janottavan.
He oikein välttivät, ettei kukaan lyöttääntyisi heidän seuraansa, he tahtoivat olla kahden kesken, varsinkin nämä ensi hetket. Kuinka he nauttivat, kun pääsivät asettumaan rinnan sohvaan ja saivat ruveta kertomaan oikein alusta alkaen kaikki asiat. Ainan pikku veljet tekivät vähän kiusaa, raoittelivat ovea ja kurkistelivat. Aina tiuskasi heille monet kerrat, ja sulki oven.
»Se on mahdollista ja totta!» tiuskasi hänen ylhäisyytensä. »Puhuinhan minä itse sanantuojan kanssa, joka oli omin silmin nähnyt heidän tulevan. Hän näki myöskin meidän etuvartijaimme ampuvan kuoliaaksi yhden venäläisen, mutta muuta hän ei tiedä. Ne ovat täällä, juuri nyt, parin minuutin kuluttua. Hän sanoo heidän tulevan pohjoisesta päin. Kaikki on hukassa! Pako vain auttaa. Paetkaamme kaikki!»
Varoen hiipi hän ikkunan luokse; se oli peitetty. Hän koetteli ovea, eikä enää ihmetellyt, että se sisäpuolelta oli säpissä. Mutta hän jyskytti jyskytti kuin henkensä edestä, kunnes heidän viimein täytyi avata. Sinäkö se olet; tiehesi paikalla, sinulla ei ole täällä mitään tekemistä, tiuskasi Kalle, töyttäsi häntä rintaan ja paiskasi oven jälleen kiinni.
"Se konna saapi ansaitun palkkansa", tiuskasi herra Vanderstraten, joka ei saattanut antaa sitä voudille anteeksi, että tämä oli pettänyt suopean ja hyvänluuloisen isäntänsä. "
"Antakaa olla tuon", tiuskasi hän ankarasti tytölle ja viittasi äkillisellä liikunnolla takaisin käden, jonka tyttö hänelle ojensi. "Mistä teillä olisi kiitettävää. Minä tahtoisin tietää, mitä se koskee talon piikaan, jos teen suostumuksen vuokraajani kanssa.