United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myös toiset hurskaina ja lempeästi yhtyivät hymniin, loppuhun sen laulain, päin katse taivaan iki-tähtivöitä. Lukija, totuuteen nyt järkes hijo; sen huntu tosin niin on hieno, että lie helppoa sen läpi nähdä varmaan. Tuon joukon jalon, valjun, nöyrän yhä näin ylös katsovan ma äänetönnä kuin ois se odottanut sieltä jotain.
Nyt laula, sirkka, siksikun Päreeni palaa loppuhun, Ja taas saan maata vuoteellain Ja unta nähdä sulhostain. Tääll' istun nyt ja kehrään vaan, Ei rulla viel' oo puolillaan; Ties Herra, milloin täys' on työ Ja pitkän illan päättää yö! Mökin poika. Väsyksiin asti hakkasin, Ja hakkaan uudestain, Ja kirves pystyy kylläkin, Mut puu ei kaadu vain.
Tyhmät neitseet, laittoivat he lamppunsa täytenä palamaan. Tyhmät neitseet rikkahiksi tunsivat itsensä jokainen, tulisimmalla liekillänsä antoivat loistaa lamppujen. Tyhmät neitseet, polttivat he lamppunsa aikaisin loppuhun. Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet, teidän laulunne on mun. Oli liian kuumat ne päivät. Nyt on kaikki kuin palanut ois. Vain muistot armahat jäivät. Muu kaikki on ijäksi pois.
Yksin astui pää alaalla, kädessä palava soihtu. Minä sanoin: »Katso, Väinö!» Toinen sanoi: »Ei oo Väinö!» Kolmas sanoi: »On se Väinö!» Niin tuli tuuli ja puhalsi liekin tervaista tereä, silloin me näimme kaikki, että Väinämö oli se. 1:NEN KALEVALAINEN: Väinö luona muukalaisen käynyt tulta lainaamassa! 2:NEN KALEVALAINEN: En tuota uskoisi todeksi. 3:S KALEVALAINEN: Paimen, loppuhun pakise!
Eipä painuta pahemmin, Myrsky uhkaava upota, Joll' ei päivät päätettynä Ole loppuhun osattu, Että Tuoni etsiskellä, Surma tahtoisi tavata Myrskyn kautta kaatamalla, Syvyytehen syöksemällä! J
Ennenkuin herrat läksivät, pisti Paavali pojan käteen muutamia seteleitä, käskien hänet kunniallisesti hautaamaan äitinsä Kolppanan kirkkomaahan. Vielä antoi hänelle todistuksen, että hän oli perintöruhtinaan miehiä, ja käski hänen heti hautauksen jälkeen tulemaan Pietariin. Sitten läksivät herrat. Ennenkuin tarun loppuhun ryhdymme, käykäämme katsomaan, kuinka Kallen kävi Pietarissa. Niin.
Puu uljain kankahalla se kaatuu maahan. Lahoaa. Syö kissa pääskyn. Kaikki on siihen hetkeen loppuvaa. Se heidän kohtalonsa. On toisin määrä sun ja mun. Jos ihminen nyt kuolee, ei kuole silti loppuhun! Oi ihme luonnon suurin. Vain tomumajan jättää hän. Ja jossain kaukomailla saa loputtoman elämän. Sen uskon. Mikäs auttaa kun Raamattukin sanoo niin. Mut tyytyisinpä silti ma päiviin kotvaa lyhempiin.
Sun uskoton kulta petti, Ja huomenna häät on sen Ja alttarin luona pappi Hänet vihkivi toisehen.» Jo lankevi illan varjot Ja himmeä ehtii yö. Kaikk' käyvät jo leposalle, Vaan neitoa estää työ. Hän loppuhun kankaan saapi, Sen puista jo irroittaa; Läp' yön puvun neuloo siitä, Sen aamuhun valmiiks saa.
"Taivahan nimessä, monsieur André, kuka sinut on opettanut sampanjankorkkia pompahuttamaan Varangintunturilla?" Tuskin oli kreivi lausuttavansa loppuhun ehtinyt; ennenkun Thorsen näkyi palajavan, ja yht' aikaa hänen kanssaan kiirehti eräs eriskummainen jata toiselta puolelta ylös tunturiharjun yli. Täm' oli joukkio lappalaisia, jotka kantoivat sairasta välissänsä.
Näin kutonut viikon, kaksi Ja kolmekin kohta on. "Jo herkeä tyttö raukka, Käy lapseni lepohon. Sun uskoton kulta petti, Jo huomenna häät on sen Ja alttarin luona pappi Hänet vihkivi toisehen." Jo lankevi illan varjot Ja himmeä ehtii yö. Kaikk' käyvät jo leposalle, Vaan neitoa estää työ. Hän loppuhun kankaan saapi, Sen puista jo irroittaa; Läp' yön puvun neuloo siitä. Sen aamuhun valmiiks saa.