Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ja tietty, vaaraton ei tehtävä. Vain yksi lupaus: te teette minkä voitte, enempää en pyydä. Kapteeni, nyt rientäkää!» Viel' oli hetki aikaa aamuhun ja vahdinvaihtoon, ratsuinensa kun täysravia jo Hannu laski yöhön, Karl Flöjberg mukanansa, hauskaan työhön ain' yhtä valmihina. Loittonivat ja vihdoin kaukaisuuteen katosivat.
Miks poskesi vienosti punertuu, miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu? Ei, ei, se oli vain kukkanen, joka aukes aamuhun, keväisen. Kuten tahdot vaan, kultanuppuni! Siis ollaan me oudot jälleen? Taas alkakoon hymyt, teeskelyt, koko »volangin» heitto, kas tälleen. Kas, mistä me viimeksi puhuimme? Kai, minä luulen, »premiääreistä», tai ehkäpä tahdon voimasta tai naistyöstä ja Ellen Keystä?
Anna aikaisin varoa, Varjele hauta vartioilla Aamuhun samahan asti, Kokonansa kolmantehen; Ett'ei yöllä tietämättä Ottaisi opetuslapset, Miehet kaikissa kavalat, Varkahin vetäisi poijes, Kääntäis kaiken kansan mieltä Sanoin: suurella ilolla Ylös karkas kuolemasta. Tulisi tavalla tällä Villi viimeinen pahempi, Kuin on ollut ensimmäinen."
Hän olkoon se, kun mun suo olla tämän. Jo arvaat, että etsin lohdutusta Ja seuraa hauskempaa. Niin rautatiellä Ma löysin hotellin ja ystäviä. Siin' iltaa istuttiin ja juotiin yöhön Ja aamuhun niin hauskast', iloisesti Kuin ennen muinen. Mutta piru vieköön! Sun vertaistas ei monta ystävätä!
Jos nousen nyt ja avannen, Avaa, sanoi Findlay; mua valvotat kai kujeillen. Sen takaan, sanoi Findlay. Jos luhdiss' annan seistä sun, Anna, sanoi Findlay; sä jäisit, pelkään, aamuhun. Sen takaan, sanoi Findlay. Tän yön jos täällä viivyt nyt, Viivyn, sanoi Findlay; teet toiste samat retkeilyt! Sen takaan, sanoi Findlay.
Vasta syksyllä kun sorja Ville häänsä vietti sekä toisen naisen torppaan tuonne lahden taakse saattoi, silloin vasta Tilta tarun uskoi ynnä paljon, paljon muuta myöskin, jot' ei ennen ollut uskonunna. Ne karkelot niin oli hauskat, soi soitto niin hurmaavaan, ett' aamuhun huilasi aika mitä äiti nyt virkkaakaan!
Hän leikkii musketin kanssa, Mi välkkyy aamuhun, Hän kunniat tekee, seisoo, Ma soisin, hän ampuis mun. Kun matkalla sattumalta Ma kultani perheen näin, Isä, äiti ja pikku-sisko Mun tunsivat tervehtäin. He kysyi, kuink' olin voinut, Taas samassa vakuuttain, Ett' en mä muuttunut ollut, Mut ett' olin kalvas vain.
Oi, kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Laulujas kuunnellen öitä ma valvonut oon, kehrännyt onnen kultaista rihmaa aamuhun asti. Tunteja laskenut en, päiviä laskenut en. Ah, omain unteni vankina, onnen vankina kulkein, kutsunut veljiksein oon jumalat Olympon, antanut pilville kättä ja suudellut kukkia nurmen! Päässä jok'ainoan tien temppelin nähnyt ma oon.
Näin kutonut viikon, kaksi Ja kolmekin kohta on. "Jo herkeä tyttö raukka, Käy lapseni lepohon. Sun uskoton kulta petti, Jo huomenna häät on sen Ja alttarin luona pappi Hänet vihkivi toisehen." Jo lankevi illan varjot Ja himmeä ehtii yö. Kaikk' käyvät jo leposalle, Vaan neitoa estää työ. Hän loppuhun kankaan saapi, Sen puista jo irroittaa; Läp' yön puvun neuloo siitä. Sen aamuhun valmiiks saa.
Helähtelee herkkä jää, pajun virpi värähtää. Oksat unelmista taipuu, onnen odotusta vaipuu. Taivas kuulas yötä maan syleilee kuin armastaan. Nääthän, nääthän mun otsallain on tuskan ja kuoleman hiki, anna mun yksin yöhön mennä, astuit jo liian liki! Anna mun varjona painua hiljaa korpehen humisevaiseen mättäälle vaipua, ruohona herätä aamuhun sunnuntaiseen! KUU VALKEA K
Päivän Sana
Muut Etsivät