Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Havaittuansa tytön kummulla, seisoi hän tota pikaa tämän vieressä, tervehtäin häntä seuraavilla sanoilla: "Hyvää ehtoota, kaunis Annani! Kuinka sinä voit? Oletko sinä jo minun unohtanut, eli miksi et kertaakaan ole minua käynyt katsomassa?
Niinkuin aatos miehen sen, jok' on mait' avaralti nähnyt, lennähtää hänen istuissaan kuvitellen: ollapa siellä ja siellä! ja pää moninaisia miettii: niin kautt' ilmojen lensi nyt kiitäen korkea Here; ehti Olympoon koht'; ikivallat kooll' oli siellä Zeun salipylvähikössä, ja nähdessään hänet kaikki nousivat tervehtäin tulomaljoin valtiatarta.
Hanko ja Barösund, Porkkalakin ja Viapor reittiä valvoo urhon, mi mielin hiljaisin vain hyvettä seuraa ja palvoo. Sankari saapuvi Helsinkiin ja hyvästi heittävi Ahdin, aallot oivat jok' antoi niin ja matkan suunnan ja tahdin. AADOLF kun maihin on astunut näin, soi rannoilta huudot vastaan: juhlivi riemuiten tervehtäin koko kaupunki kuningastaan.
Kaitsevasilmän Zeun näki siellä he; kaikkipa muutkin piiriss' istuen kooll' oli auvokkaat ikivallat. Istui saapuja viereen Zeun, tilan jätti Athene, Here tervehtäin sulosuin toi, tarjosi maljan kultaisen, ja hän joi sekä jälleen hälle sen antoi.
Ei murhaten, mut iloisina tervehtäin Nyt lapset rientää lintulaumain luokse, Ei niinkuin vihollisten luo, vaan ystäväin He tästäpäivin merkittyinä juoksee. Siis terve, Suomen lapset, "Kevätseuroihin"! Näin luonnon juhla-aamu kuiskuttaapi. Siis terve linnut tänne Pohjan laaksoihin, Tääll' ystävien joukko odottaapi!
Varhain eräänä kevä-aamuna tulivat ystävät yksinäiseen metsätaloon. Isäntä oli pitäjän paraimpia miehiä, jonka tähden oli tärkeä saada hänen allekirjoitus. Pekka Kettunen kuiskasi porstuassa tässä olevan sievä käytös tarpeena. Varosasti astuivat he tupaan, kauniisti tervehtäin. Emäntä kävi heitä vastaan käskein istumaan. Mutta miestemme oli kiire. He tahtoivat isäntää puhutella.
Hän leikkii musketin kanssa, Mi välkkyy aamuhun, Hän kunniat tekee, seisoo, Ma soisin, hän ampuis mun. Kun matkalla sattumalta Ma kultani perheen näin, Isä, äiti ja pikku-sisko Mun tunsivat tervehtäin. He kysyi, kuink' olin voinut, Taas samassa vakuuttain, Ett' en mä muuttunut ollut, Mut ett' olin kalvas vain.
Unten haltian siellä hän kohtasi, Kuoleman veljen, tervehtäin kädest' otti ja näin sanan laati ja lausui: "Oi Uni, ihmisien, jumalainkin valtias, kuulit ennen pyyntöni kyll' useastikin, niinpä sä nytkin noutaos mieltäni, niin sua kiitän siit' iät kaiket. Silmät loistavat Zeun heti silloin uinuta umpeen luomien alle, kun yhdistää lepo meitä ja lempi.
Mut joka vankkurisess', ilopäiviä huoleti viettäin Kullan kiilteliäit' yliherroja, rouvia istui, Niin kuni kukkain päiss' asuloissaan kiiltelevissä Perhot nyökkyelee, kun lämpösä käy suvituuli. Ihmein syrjäydyin sekä seiniin mekkoa hieroin, Lakkini kourassain yhä tervehtäin pysäynnyin, Mut mua nähtynä ei, vaan kaikki he kiitivät eespäin.
Hopeepäisnä aian myrskyn alta Käyt sä ijäisyyden rantaa päin, Niinkuin laivur', päässyt valkamille, Kaukaa katsoin vaahto-lainehille. Ilon valkoviirtä liehuttaapi, Isänmaansa rantaa tervehtäin. Laulaja. Hän laakson helmass' eli lapsuuttaan, Se tyyni ol' kuin lähde hänen pirtillänsä; Toi aamu toivon, rauhan tullessaan, Ei tuskaa jättänyt se mennessänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät